Reckless Story: Kide

Tarina on edennyt vuoteen 2007. Siihen mennessä olin nähnyt Reckless Loven jo 13 kertaa, mikäli kirjanpitoni on ajantasalla. Nauttikaa! :)

7.1.2007 – ”Kiderock” Nuorisokeskus 44, Kuopio

Viime keikasta oli kulunut lähes puoli vuotta. (Reckless Story: Tuuliajolla) Vuoden 2007 tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna Kuopiossa järjestettiin kulttuuritapahtuma Kide. Tapahtuma oli levittäytynyt ympäri kaupunkia. Kiderock oli päätös tapahtumalle.

Kiderockissa Nuorisokeskus 44:ssä soitti Hampaat Suussa ja Reckless Love. Pääesiintyjä oli Marco Hietalan luotsaama Tarot. Liput maksoi vaivaiset 5 euroa. (Notice: Tapahtuma oli sopivasti kaksi päivää synttäreideni jälkeen. Olin juuri täyttänyt 17 vuotta.)

Muutamia tunteja ennen tapahtumaa kävelimme kaveriporukan kanssa ympäri nuorisotaloa, seurasimme menoa ja ihmisiä. Talon takana tapasimme rakkaat idolimme. Höpisimme niitä näitä kunnes kaikilla oli kiire sisälle. Pääsimme itsekin sisään ja pian salien ovien avaamisen jälkeen juoksimme eturiviin.

Keikka kulki eteenpäin nopeasti. Olin kirjoittanut käteeni tussilla isoin kirjaimin ”SO YEAH”, sekä paperiini seuraavanlaista: "Täytin 2pv sitten 17v.". Välispiikin aikana Olli näki kirjoitukseni, samalla osoitin kättäni ja hän sanoi: ”Tämä seuraava kappale on omistettu 17-vuotiaalle Mirvalle. Sano kiitos…”. Samassa hetkessä Olli ojentaa mikin minulle ja kuin apteekin hyllyltä sanon: ”Kiitos.” Kappale oli kuin olikin ”"So Yeah", ja se sattuu edelleen olemaan yksi lempikappaleistani.

Keikan jälkeen jäimme odottamaan nimmareita ja yhteiskuvia.

Reckless Story: On the road again

21.7.2006 – Jörisrock, Suonenjoki 

Aloin valmistautua keikkaan tekemällä plakaatin pahvista, jossa luki suurin kirjaimin RECKLESS LOVE. Toisella puolella oli kaikenlaista tekstiä. Plakaatti viihtyi hyvin automme takaikkunalla matkatessamme kohti Suonenjokea. Äiti ajoi, kyydissä olivat minä, Ira (tyttö, joka auttoi minut löytämään bändin) ja Noora (eri henkilö, kuin aiemmissa merkinnöissä).

Löysimme perille helposti. Katsoimme huvittuneena vihreällä pressulla ympäröityä festivaalialuetta. ”Tuonko näköinen se on?”, ihmettelimme. Kävimme istumaan nurmikolle alueen ulkopuolelle. Venlakin saapui paikalle ja kirjoittelimme lisää juttuja plakaatin selkämykseen.

Vihdoin pääsimme sisälle. Tiesimme, mihin lavalle oli määrä suunnata. Matkalla löytyi hieno puusta veistetty "kitara", jonka otin mukaani (kyseinen veistos on edelleen tallessa). Päivän ensimmäinen bändi oli Cerebro. Päälavalla sen jälkeen soitti Shade Empire. Kirosanoilla täytetyt välispiikit jäivät mieleen.

Reckless Lovea oli tullut katsomaan ihan mukavasti ihmisiä, osa istui takana olevalla rinteellä. Olin kavereideni kanssa eturivissä, tietenkin. Keikka alkoi ja bändi soitti kappaleen nimeltä ”Feel My Heat”. Tekemämme plakaatti oli edessäni. Olli tuli ja nappasi sen käteensä ja näytti takana istuvalle yleisölle. Olin haltioissani. Pian Olli tuli ja laittoi plakaatin takaisin, otti kiinni kädestäni ja suuteli kättäni kuin elokuvissa.

Keikan jälkeen olimme koko porukka lavan takana. Perinteitä kunnioittaen otimme yhteiskuvia. Rumpali Mike halusi kokeilla lasejani ja tietysti tapaus täytyi ikuistaa. Annoin Ollille ruusun, joka oli valitettavasti tekoruusu.

Mike, Pepe, Venla, Jalle, minä (ja "kitara") & Olli

Päälavalla oli keikkaansa aloitteleva tamperelainen Bloodpit. Emme jaksaneet jäädä katsomaan, vaan menimme alueen ulkopuolelle odottelemaan kyytiä. Pikkuhiljaa Reckless Loven pojatkin siirtyivät pois alueelta. Otimme vielä muutamat kuvat ja Pepe kysyi: ”Jäättekö te tänne?” ”Ei. Kohta tulee kyyti, eli ollaan juuri lähdössä”.

Tähän päättyy tämänkertainen holtiton seikkailu. To be continued ;)

Reckless Story: Rock 'N' Spring

Hävettää, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoitella...

Ajattelin, että nyt on aika taas jatkaa Reckless stooria. Viimeksi taisin jäädä vuoteen 2006. (Tästä pääset lukemaan aiempia "Reckless Story" merkintöjä).

...

Jätän välistä "Selvät sävelet" tapahtumasta kertomisen. En ole kirjoittanut kyseisestä tapahtumasta mitään muuta kuin tämän: "Selvät sävelet”-tapahtuma alkoi jo päivällä erilaisilla esityksillä, mm. päihdevalistusta 1940-luvun hengessä, poliisien bändi, sekä muita tanssi- ja musiikkiesityksiä. Myöhemmin illalla oli keikka.

7.4.2006 – ”Rock ’N Spring” Manttu, Nilsiä

Mietin monta päivää, lähdenkö kyseiselle keikalle ollenkaan. Panikoin nimittäin kyydeistä Nilsiään ja sieltä takaisin. Päätin kuitenkin lähteä. Sovimme, että isä tulee hakemaan keikan jälkeen. 

Samalla bussilla tulivat myös Salla ja Noora. Noin puolen tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Nilsiään ja kävelimme keikkapaikalle. Tapahtuma oli eräällä nilsiäläisellä nuorisotalolla. Tytöt lähtivät kauppaan ja minä jäin seisomaan pihalle.

Pian sen jälkeen sisältä alkoi kuulua tuttua huutoa. Ollihan se oli avaamassa ääntään. Seuraavaksi kuului rumpujen pauketta. Soundcheck oli menossa. En nähnyt poikia ennen keikkaa. 

Salissa oli käynnissä disko, kun astuin sisään. Olin tullut yksin paikalle, eikä huvittanut mennä tanssimaan. Edes soitettu musiikki ei miellyttänyt. 

Ennen Reckless Lovea lämmittelijänä oli kuopiolainen Second Astral Movement. Bändin lopetettua alkoi taas diskomusiikki, sitä kesti noin puoli tuntia. Päätin mennä heti eturiviin varaamaan parhaat paikat. Pian Pepe tuli eteeni virittämään kitaraa. Tervehdin häntä ja takahuoneessa näkyviä muita bändin jäseniä. 

Keikalta tuli otettua eräs video ”Goodnight” (jonka sanat myöhemmin muuttuivat hieman). Sain myös Pepen plektran. Ja eiköhän rumpaliherra Mike tullut ja heittänyt kapulankin. 

Keikan jälkeen hengailimme tuttuun tapaan lavan edustalla, poikien samalla roudatessa. Sallalla ja Nooralla oli eräänlainen tentti pojille. Heille annettiin kysymyspaperit, joihin pojat sitten syvästi paneutuneena kirjoittivat kaikenlaista.

Ulkona otimme parit yhteiskuvat, kyyti olikin jo pihassa. Ennen autoon mennessä huusin pojille hyvästit.

Reckless Story: Untitled

Sain joululahjaksi vihdoin digikameran. Sitä oli odotettu, kuten myös tammikuuta. 

20.1.2006 – Henry’s Pub, Kuopio

Pojilla oli jälleen keikka Henkassa ja jotkut erittäin älykkäät ihmiset olivat tulleet pihalle palelemaan. Pakkasta oli ainakin -25’C, ellei enemmän. Keikalle emme pääseet edelleenkään.

Loppujen lopuksi Olli käski meitä menemään kotiin tai johonkin lämpimään, ettei tulla kipeiksi ja päästään katsomaan seuraavaa keikkaa.

27.1.2006 – Työnkulma, Kuopio

Vuorossa Popcity-vuoden päätösjuhla. Tapahtumassa soitti seuraavat paikalliset bändit: Blow, SVAT, Hampaat Suussa, Rainbowcrash sekä Reckless Love. Tulimme taas ajoissa jonottamaan. Siinä pojat roudasivat innoissaan. Kuinka ollakaan halusin osallistua: ”Saanko mäkin?” kysyin Pepeltä. Pepe: ”No kanna sä toi vahvistin.” Vastasin: ”No en mä sit.”, ja nauroin.

Vuorossa oli sitten keikka. Katsoin kännykän kelloa ja se oli yli puolen yön. Isä oli jo kaupungissa odottamassa ja viestitteli: ”Alahan tyttö tulla jo”, viestittelin takaisin: ”En voi kun keikka vasta alkoi.” Keikka oli huvittava, mitä viimeiseen kappaleeseen tuli. Kaikki illan bändit nousivat lavalle riehumaan.

Keikan jälkeen oli vuorossa perinteiset kuvat ja muuta höpinää kunnes meidät ajettiin pois salista. Otin takkini narikasta, juoksin äkkiä autoon ja kotiin nukkumaan. Isä joutui odottamaan minua yli tunnin, mutta onneksi odotti. Seuraavat pari viikkoa keikasta olin ihan hurmiossa.

Reckless Story: Illumination

Viimein on saatu vuoden 2005 holtittomat keikkaraportit päätökseen. Lopussa lista kaikista.

Vielä vuoden 2005 loppupuolella oli epäselvää, kuka pitää ykkösbändin paikan tämän tytön sydämessä. Mutta pian se selvisi...

21.10.2005 – Työnkulma, Kuopio

Kuukautta myöhemmin oli keikka Työnkulmalla Uniklubin lämmittelijänä. Jonotimme ystävysten kanssa noin 8 tuntia. Siinä pikkuhiljaa porukkaa alkoi kerääntyä oven eteen. Eräs kaverini huusi taaempaa jonosta: ”Mirva… Olli on tuolla”. Kävelin portaat alas ja kurkistin nurkan taakse. Siellähän pojat oli. Lähdin juoksemaan heitä kohti samalla huutaen: ”Olli, Olli!”. Hengästyneenä tervehdin ja halasin poikia.

Pääsimme pian sisälle, juoksimme portaat ylös ja äkkiä saliin, kuinka ollakaan, eturiviin. Ihmisiä oli tullut kiitettävästi paikalle. Suurin osa oli tullut katsomaan pääesiintyjää, Uniklubia.

Reckless Loven keikka oli tavallista lyhyempi, noin puolituntia kestävä. Yritimme huudella encorea, mutta turhaan. Jäi fiilis, että tässäkö tämä nyt oli? Pian tajusin, kuinka paljon pidän Reckless Lovesta. Paljon enemmän kuin Uniklubista. Luovutin eturivin paikkani ja palasimme kavereiden kanssa alakerran sohville.

Pyysin työntekijältä lupaa ottaa keikkajuliste, joka oli ovessa. Samalla Pepe tuli portaita alas. Kiitimme keikasta ja otimme parit valokuvat. Pian sen jälkeen tuli kyyti ja lähdimme kotiin.

21.10.2005

19.11.2005 – Nuorisokeskus 44, Kuopio

Tästä keikasta jäi mieleen ainoastaan Ollin pinkit valkopilkulliset "pyjamahousut". Kuvamateriaalia löytyy paperikuvina joita en saanut tähän hätään.

...

"Let's get crazy but keep it easy"

We want you!

2nd coming!

How it all began?

Reckless Story: "Let's get crazy, but keep it easy"

Holtiton tarina jatkuu... ks. Viime merkintä aiheesta

Kuopio valittiin vuoden 2005 Popcity-kaupungiksi. Sain keväällä tietää, että pojat lähtevät pienelle kiertueelle parin paikallisen yhtyeen kanssa. 

20.8.2005 - ”Rock The Globe” Tori, Kuopio

Bändin palattua kiertueelta, seuraava näkemäni keikka oli Rock The Globe–tapahtumassa Kuopion torilla. Mukana mm. paikallisia yhtyeitä; Blow, Hampaat Suussa ja Reckless Love. Illan päätähtenä oli Hanna Pakarinen. Hampaat Suussa keikka jäi näkemättä heinäkuun Kuopion RockCock–festareilla, joten näin bändin Rock The Globessa ensimmäistä kertaa.

Ennen pörröpäiden tykitystä näin Ollin backstage-teltassa vaihtamassa paitaa. Vai olivatkohan ne sittenkin lateksihousut?

Keikka oli taas mitä loistavin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Näin muutaman pörrötukkaisen tytön heiluvan eturivissä (Venla H. yms). Tulin hyvin kateelliseksi, kun Olli meni heidän eteensä laulamaan.

Keikan jälkeen viimeiset kappaleet TKO-singlejä lensivät pitkin maata. Lavan takana oleva aita meinasi kaatua, kun pojat tulivat jakamaan nimmareita.

3.9.2005 – Neulamäen Rytö, Kuopio 

Muistan kyseisestä illasta ainoastaan sen, että keikan jälkeen eräs ystäväni putosi pihalla asfaltissa olleeseen kuoppaan ja koko porukka nauroi. Tapahtumaa oli todistamassa myös Reckless Loven pojat.

6.9.2005 & 21.9.2005 – Henry’s Pub, Kuopio

Pari päivää Rytön keikasta oli Popcity-singlen julkaisu Henry’s Pubissa. Sinkulla on biisit: Light But Heavy & Steal Your Soul.

Etukansi

Takakansi

Ja pari viikkoa myöhemmin oli toinen keikka Henkassa ja olimme pihalla odottelemassa. Kuuntelin soundcheckiä parin kaverini kanssa, koska olimme vielä alaikäisiä.

That's about it :)

Reckless Story: We want you!

Seitsemän pitkää ja vaiherikasta vuotta on nyt takana, mutta jaksan edelleen uskoa Reckless Loveen. Minulla on ollut mahdollisuus nähdä miten he ovat kehittyneet musiikillisesti. Myös lavaolemus on parempi kuin vuosia sitten. Olen ollut mukana myös kehittämässä fanikantaa street teamin avulla. Siitä olen erittäin kiitollinen, että olen saanut paljon uusia kavereita sitä kautta.

Bändin ansiosta olen saanut rohkeutta olla oma itseni, luomaan oman tyylini ja musiikkimakuni. Teini-ikäisenä olin melko nirso musiikin suhteen. Kuuntelin vain tiettyjä genrejä mutta vuosien myötä olen alkanut kuuntelemaan musiikkia, joka yksinkertaisesti kuulostaa hyvältä. Oli se sitten mitä genreä tyylilajia. Teininä fanittamani artistit ja bändit ovat tulleet uudelleen mukaan kuvioihin.

Tässä vaiheessa merkintää on syytä laittaa joitain kuvia. Keväällä ilmestyi TKO-niminen promo EP, joka sisälsi kappaleet TKO, Smile For A Little While & We Want You. Jälkimmäinen on edelleen yksi suosikeistani. Ihan vaan sen takia koska siinä lauletaan: "We are Reckless Love, we want you". ;)

TKO (2005)

Edelliseen merkintääni viitaten, jatkan holtitonta stooria seuraavasti:

12.4.2005 – Hatsalan yläaste, Kuopio

Saimme kuulla edellisenä viikonloppuna naapurikoulussamme pidettävästä Reckless Loven keikasta. Keikka oli keskellä viikkoa, tiistaina. Lähdimme kesken biologian tunnin. 

Kävelimme Hatsalaan tutuksi tuntemaamme reittiä Marikan ja Jaanan kanssa. Pian huomasimme olevamme koulun pihassa ja heti etsimään salia, jossa bändi ilmeisesti soittaa. Emme meinanneet löytäneet vaan tietä täytyä kysyä. 

Kun pääsimme paikalle, näimme Sallan ja Nooran tulevan luoksemme: ”Te pääsitte tulemaan”. ”Joo”. Pian salin ovet avattiin ja kävelimme sisään. Katsoimme, kun koulun muut oppilaat kävivät istumaan salin lattialle, eivätkä tulleet lähellekään lavaa. Pakko myöntää, etten muista keikasta paljoakaan. Olli kävi juoksemassa yleisön seassa. Lasse otti keikan aikana kuvia bändistä.

Keikan jälkeiset tunnelmat olivat hyvin sekavia. Etsin hädissäni Ollia ja pyörin ympyrää. Pian kaverini sanoi: ”Se on tuolla”, minä: ”Missä?” ja jatkoin hätäisesti pyörimistä. Kun huomasin herran, heti sen jälkeen löysin itseni nauramasta lavan lattialta.

12.4.2005 Hatsala

12.4.2005 Hatsala (Huomaa Pepen iso tukka:D)

Pepellä oli kädessään Pepsi-pullo. Kysyin: ”Saanko vähän?". Pepe ojensi pullon ja otin pienen huikan. Hän naurahti kun annoin pullon takaisin ja sanoin: "Varo fanibakteereja!". Odotimme loppuroudaukseen asti, kunnes koulun rehtori tuli pyytämään pojat kahville, jonka jälkeen huutelin heidän peräänsä hyvästit.

Reckless Story: 2nd coming!

Jatkan juttusarjaani Reckless Lovesta, koska huomenna, 9. maaliskuuta, tulee tasan 7 vuotta täyteen siitä, kun näin bändin ensimmäisen kerran. Huomenna en ehdi kirjoitella vuosipäiväpuheita, koska lähden katsomaan Dirty Dealersia Redneckiin.

...

Edelleen eletään kevättä 2005. Puijon keikan jälkeen innostuin niin kovin bändistä ettei voinut tehdä mitään muuta kuin mennä katsomaan bändi uudestaan.

...

Vuorossa Jynkän monari (Kuopio) 9. huhtikuuta 2005, "Bändien viemää" niminen tapahtuma. Ilta oli yksi mystisimmistä tähän mennessä. Olimme bussilla tulossa erään hiihtoseurueen kanssa takaisin Kuopioon. Allekirjoittaneella oli hirveä paniikki siitä, ehtiikö hän nähdä bändin. Bussi pysähtyi Abc:llä ja isäni oli odottamassa auton kanssa. Sanoin, että ”Nyt pian matkaan, että ehdin.”

Ihan turhaan hätäilin, keikkapaikalle saavuttuani siellä ei soittanut vielä mikään bändi, onneksi. Ja muutenkin ensimmäiset bändit eivät olleet niin loistavia; Frigid, Mustekala Dexter ja Dominonappulat sekä The Evolution.

Illan pääesiintyjä, Reckless Love, johon kuuluu blondi apina, kiharapehko, ankkabasisti ja hevilettirumpali. Tästä keikasta en muista paljoa. ”Smile” (Smile For A Little While) kappaleessa piti laskea ”baby” sanoja. Keikan jälkeen olin koko ajan jonkun bändin jäsenen kimpussa. Kehuin Ollin hiuksia ja lauluääntä ja ties mitä.

Kuulin Sallan ja Nooran kysyvän koulukeikasta, joka olisi heidän koulussaan Hatsalassa. Olimme pihalla odottamassa kyytiä ja kaverini Ira kysyi Perryn ”taiteilijanimen” alkuperää. Hän mainitsi ”Almost Famous” – elokuvan ja The Beatlesin. Penny Lane esiintyy elokuvassa ja on myös The Beatles -yhtyeen kappale. Perry on muunnos kitaristin oikeasta nimestä.

Reckless Story: How it all began?

Ensi viikolla tapahtuvan 7. vuosipäivän kunniaksi ajattelin aloittaa uuden juttusarjan.

Tämä juttusarja kertoo minulle tärkeästä yhtyeestä, Reckless Lovesta. Luvassa siis mm. keikkamuistelmia, mitä ajatuksia ja tunteita bändi on herättänyt vuosien varrella, sekä hassun hauskoja kuvia tottakai.

....

Ensimmäisessä merkinnässä valaisen hieman taustaa, kuinka tutustuin bändiin sekä heidän ensimmäisestä näkemästäni keikasta. 

Älkää kiinnittäkö liikaa huomiota oikeinkirjoitukseen tai kirjoitusasuun. Sisältö on tärkein :)

ENJOY!

....

Tämä tarina on tosi:

Oli vuosi 2005, kun näin Reckless Loven ensimmäisen kerran. Tämä on ala-asteelta tuntemani ystävän ansiota. Hän joskus muinoin (v. 2004 loppupuolella) näki bändin edesmenneeltä paikalliselta Starvisio TV-kanavalta, ja Perry Lane oli jäänyt erityisesti mieleen, joka oli nimenomaan kitaristin kiharoiden sekä taiteilijanimen ansiota.

Kävimme Iran kanssa samaa yläastetta ja olimme myös samalla luokalla. Hän kertoi nähneensä kyseisen bändin TV:ssä. Kiinnostuin kovasti ja päätin kotona käydä heidän nettisivuillaan. Katsoin kuvia bändistä haltioituneena ja ajattelin: ”Onpas hyvännäköinen basisti.”

Jonkun ajan päästä kävin kommentoimassa vieraskirjaan ja huomasin samalla tulevia keikkoja, ”9.3.2005 – Mäkihypyn maailmancup / Puijo”. Sinne täytyy ehdottomasti lähteä katsomaan millainen bändi on kyseessä.

Vihdoin koitti se ilta. Soitin Iralle, että olemme juuri perheeni kanssa lähdössä kotoa (kun hän oli myös tulossa katsomaan sitä bändiä). Pian olimme jo alueella ja etsimme lavaa. Oli jäätävän kylmä. Lava oli valkoisessa teltassa, jota lämmittivät vaivaiset kaksi lyhtyä ja spottivalot. Muu perheeni meni katsomaan mäkihyppykisoja, päätimme Iran kanssa jäädä telttaan. Istuimme lavan reunalle odottamaan.

Ensimmäisenä näin rumpalin olevan teltassa, pian telttaan tuli kuvista tuttu blondi, Olli sekä kiharahiuksinen mies, Pepe. Tunnistin heidät kun kävelivät ohitsemme ja sanoin blondille: ”Moi Olli”, kuului takaisin ”Moi!” sanoi Olli takaisin. Pian basisti Jallekin näkyi lavalla säätävän instrumenttiaan. Pepekin hyppäsi lavalle ja alkoi virittää kitaraansa.

Keikka alkoi ilotulituksen jälkeen. Ihmiset kerääntyivät valtavana massana telttaan halutessaan selvittää metelin alkuperän. Ensimmäinen kappale: ”We Want You”. Heti ensimmäisellä kerralla osasin kertosäkeistön sanat: ”We are Reckless Love, we want you..”

Ensimmäinen yhteiskuva!!!!

Perheeni oli myös katsomassa keikkaa jossain teltan takana. Äitini ei kestänyt paria kappaletta pidempää, vaan lähti odottamaan autolle. Myöhemmin hän kertoi, että blondi laulaja oli jäänyt hyvin mieleen. Veljeni ja isäni sentään katsoivat keikan loppuun.

Keikan jälkeen, kun teltta oli tyhjentynyt, veljeni tuli sanomaan, että täytyy lähteä kotiin. Lopuksi vielä kiitin keikasta ja sanoin, että varmasti nähdään vielä.