Viikko on kulunut siitä, kun saavuin takaisin kotiin Joensuun reissultani. Saldona mustelmia ja kipeät lihakset. But it was all worth it!
Toissaviikolla suuntasin siis Joensuuhun. Keskiviikkona alkoi hommat Ilosaarirockin festarialueella. Ohjelmassa oli mm. tekniikan rakentamista Tähtiteltalla. Siinä menikin seuraavat pari päivää. Perjantaina suuntasimme päälavalle. Vetelimme sähköjä sun muita juttuja... Se siitä rakentelusta.
Festariviikonloppu meni alueella pyöriessä ja metsästäessä kavereita. Lauantaina Jennan kanssa katsoimme mm. Haloo Helsinki! bändin keikan.
Sunnuntaina rentouduin yksin luokkakaverin luona, kun muut lähtivät festaroimaan. Viikonlopun ainut näkemisen arvoinen bändi oli Michael Monroe. Lähdin kämpiltä viiden aikoihin, jotta saisin hyvät paikat päälavan edestä. Alueelle päästessäni näin kaverini Marjutin eturivin tuntumassa sekä muita tuttuja naamoja. Ihanaa, ettei tarvinnut yksin heilua keikalla.
Monroe aloitti kuudelta. Yleisöä oli satoja, vaikka en nähnytkään taakseni. Hyvä meno. Aurinko paistoi, ihmiset hymyilivät ja tanssivat. Kosketin Mikea! Se oli hienoa :D Pelkästään bändin lavaolemus laukaisi kauan kaivatun festarifiilikseni.
Purku alkoi heti sunnuntaina viimeisen artistin (Sigur Ros) lopetettua Tähtiteltalla. Heivasimme Sigur Rosin kamat heidän autoonsa. Bändin tekninen henkilökunta oli erittäin kansainvälistä; Irlanti, Islanti, Saksa... Purku kesti aamuun asti, tulipahan sekin koettua. Ehkä ensi vuonna uudestaan. Translation:
Last monday I got back from Joensuu where I was helping the technicians to build Ilosaarirock 2013 -festival. It was hard but worth it after all. I might go there again next year. :)
PS: I saw Michael Monroe live for the first time. I'd say he's the best live act in the whole wide world. During the weekend I didn't have the certain "festival mood" but when I saw Mike Monroe, some sort of energy wave went thought me. Awesome feeling.
Vielä viikko siihen, kun lähdemme poikaystäväni kanssa Tampereelle. En lähtisi muuten, mutta Hardcore Superstar tulee Suomeen ja he soittavat Tampereen Pakkahuoneella perjantaina 29. maaliskuuta. Mukaamme liittyvät ainakin Venla, Henri ja Jani. Tulee varmasti mahtava viikonloppu :)
HCSS:n keikan lisäksi menemme Niken kanssa katsomaan Helloweenia samaiseen keikkapaikkaan seuraavana iltana. En kyllä tiedä bändistä yhtään mitään, mutta ei sillä ole väliä.
Selviydyttäni viimein Englannin matkan jälkeisestä "masennuksesta", on aika katsoa tulevaa keikkalistaa. Se ei ole järin pitkä, mutta bändit sitäkin paremmat. "Ei se määrä, vaan se laatu".
Ruotsalainen bändi Crazy Lixx pyörähtää tässä kuussa Suomessa kahden keikan verran. Tällä kertaa sinikeltaiset pitkätukat soittavat Helsingin Bar Bäkkärissä perjantaina 23. marraskuuta ja seuraavana päivänä Vaasan Leipätehtaalla. Lämmittelijänä nähdään niin ikään ruotsalainen Shotgun Sally.
Lixxit soittivat ensimmäisen Suomen keikkansa syksyllä 2010 Helsingin On The Rocksissa. Itse en päässyt paikalle silloin ja kyllä harmitti.
Helsingin keikalle tiedän tulevan paljon ystäviäni, Vaasa on asia erikseen. En ole koskaan ennen käynyt siellä, enkä tiedä kenen kanssa menen. Varasin jo hotellinkin. Toivotaan, että keikkapäivämäärät pitävät.
Tammikuussa on luvassa Merirock 2013-risteily Viking Linen Viking XPRESS:llä. Esiintymässä ovat mm. theFALLEN, The Riot Soul ja Hybrid Children. Tämä on ensimmäinen rokkiristeilyni sitten Sweden Rock cruisen (2010). Risteilylle on tulossa paljon kavereita ja muita tuttuja. Mahtava reissu siis tulossa.
:: Reckless Love, Mallory Knox & Rock City, Nottingham 13.10.2012 ::
Heräiltiin kymmenen aikoihin. Sian toi kahvia. Lähdimme aamupalalle läheiseen ravintolaan, traditional English breakfast: pekonia, kananmunaa, makkaraa, papuja, sieniä, toastia... En ehkä pystyisi syömään sellaista joka aamu, mutta tällä kertaa söin kaikki :)
Aamupalan jälkeen menimme hetkeksi Sianin luokse, ennen kuin lähdimme taksilla Norwichin asemalle. Sieltä hyppäsimme Lauran kanssa junaan, joka vei meidät Nottinghamiin. Matkalla kuuntelimme musiikkia ja nukuimme.
Perillä olimme 14.30. Kävelimme Rachelille. Oli mukava päästä perille. Rachel otti meidät ilolla vastaan. Myös Cayleigh saapui jonkin ajan kuluttua. Aloimme valmistautua iltaa varten.
Tilasimme taksin, koska emme jaksaneet kävellä Rock Cityyn. Siellä oli kaksi lämppäriä, Mallory Knox oli soittamassa kun saavuimme. Ostettiin juomat, otettiin kuvia... Yleisöä oli paljon.
Vasemmalta: Rachel, Laura, minä, Scotty & Kerry
Vasemmalta: Minä, Cayleigh, Julia, Kaye & Laura
Keikka alkoi. Pepellä oli päässään silinteri. Odotin, että he soittaisivat Speedin' ja niin he soittivat. Tuli taas hypittyä kuin mikäkin hullu. Taisin tirauttaa kyyneleetkin jossain välissä. Keikan jälkeen menin juttelemaan Reckless Loven ääniteknikon, Jannen kanssa ja totesin, että Rock Cityn keikka oli paras näistä kaikista kolmesta, joilla olin ollut. Hän oli samaa mieltä.
Menimme tyttöjen kanssa ulos ottamaan Reckless Loven poikia. Jonkun aikaa odoteltuamme he tulivat. Otimme kuvia ja juttelimme höpöhöpöjuttuja.
Aikamme rupateltuamme Janne kysyi jatkopaikkaa, Salutation Inn. Sinne siis. Pieni paikka, paljon ihmisiä. Ahdasta, kuumaa... Ei loppujen lopuksi haitannut. Pepe, Jalle ja Janne saapuivat paikalle. Tilattiin oluet, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. :)
Oli aika lähteä. Jalkoihin sattui. Menimme syömään läheiseen pikaruokalaan. Tilasin kebab-ranskalaiset valkosipulimajoneesilla. Siihen tuli lisäksi hampurilainen. Tulee ihan vesi kielelle kun ajattelee...
Lähdimme kävelemään Rachelille. Minä ja Cayleigh kävelimme ilman kenkiä Rachelille. Mahtava ilta. Thank you.
___
:: JETTBLACK & Night By Night at Rock City (Rescue Rooms), Nottingham 14.10.2012 ::
Heräsimme kymmenen aikoihin. Lähdimme Sunday Roastille Englannin vanhimpaan pubiin, "Ye Olde trip to Jerusalem". Terveellinen aamupala.
Yammyyy...
Masut pullollaan menimme hetkeksi takaisin Rachelin luo ja lähdimme luistelemaan.
Matkalla jäähallille vastaan käveli kaksi mieshenkilöä, kuului: "Moro!". Nauroimme katketaksemme, kun tajusimme ketä he olivat. Jalle ja Pepe!
Luistimet oli painavempia kuin Suomessa. Tarjolla ei ollut kuin kaunokkeja. Katselin huvittuneena muita luistelijoita. Etenivät haparoiden. Itse olen pienestä pitäen osannut luistella. Kaunokit minulla oli jonkun aikaa, mutta siirryin niistä pian tavallisiin luistimiin.
Olin jo kierrosta edellä, kun muut olivat luistelemassa vasta ensimmäistä kierrosta. Luistelimme ehkä noin tunnin ajan. Kun tulimme takaisin Rachelille, joimme teetä ja söimme herkkuvoileipiä.
Lähdimme Rachelilta juomaan yhdet erääseen baariin, jonka nimeä en nyt muista. Jatkoimme siitä sitten Rescue Roomsiin (Rock Cityn alakerta, pienempi kuin edellisen illan keikkapaikka).
Olin tilannut lipun etukäteen, mutta en saanut "normaalia" lippua mukaani, en edes leimaa. Pääsin sisään varausnumeron avulla. Tylsää. Sisälle käveltyämme näin Chrisin (New Generation Superstarsin ex-rumpali) paitamyyntipisteellä. Rynnistin halaamaan häntä. Melkein itkin. Tiesin, että Chris oli EHKÄ tulossa, mutten osannut odottaa sitä oikeasti.
Chris
Kävin Lauran kanssa hakemassa oluet ja jatkoimme Chrisin kanssa juttelemista. Hän haki minulle toisen oluen. :) Night By Night soittaa taustalla, mutta en pystynyt keskittymään sen katsomiseen.
Pyörähdän Jettblackin paitamyyntipisteellä hamuamassa pinssejä ja muuta krääsää. Olin jo kaivamassa rahojani, kun mies sanoo: "Don't worry..." ja ojentaa minulle 4 kpl Jettblack pinssejä FOR FREE!
Kun bändi tuli lavalle, juoksin yleisöön suomenlippu kädessäni. En ole koskaan ollut niin innoissani. Ensimmäinen kappale oli "Two Hot Girls". Tottakai menin sekaisin, koska olin toivonut sitä.
Koko keikka oli hurja, heilutin suomenlippua. Osasin kaikki kappaleet. Hivuttauduin keikan puolessa välissä toiseen riviin basisti Tomin puolelle. Minulta loppui kamerasta akku kesken "Prison Of Love":n. Se on yksi parhaimmista kappaleista uudella albumilla.
Keikan jälkeen Chrisin tyttöystävä Rose otti yhteiskuvat minun ja Jettblackin poikien kanssa. Sanoin jokaiselle tämän olleen minun ensimmäinen Jettblack-keikka ja kerroin rakastavani bändiä. Kuvien lisäksi pyysin nimikirjoitukset molempiin levynkansiin.
Jon
Will
Matt
Tom
Tapasin uudelleen (Trash Festeissä edellisenä viikonloppuna) myös Night By Nightin kitaristin, Benin. Hän oli iloinen nähdessään minut Englannissa.
Chris ja Rose lähtivät, jäimme tyttöjen kanssa vielä hetkeksi baariin. Matt kutsui meidät takahuoneeseen. Kävelimme Lauran ja Cayleighin kanssa hänen perässään.
Takahuoneessa tapasin kaikki Jettblackin pojat. TV:stä tuli "Snakes on a plane". Kommentoimme sitä huonoksi elokuvaksi. Tom otti meistä kuvia, vahingossa videonkin. Oli tosi mukava jutella bändin poikien kanssa.
En muista kellonaikaa, kun poistuimme takahuoneesta. En ehtinyt hyvästellä poikia. Aloin itkemään hullun lailla, kun menimme samaiseen pikaruokalaan, jossa olimme olleet edellisenä yönä. Laura soitti Jettblackin basistille, Tomille ja antoi puhelimen minulle. Itkin kahta kauheammin, kun sain kyyneleiden takaa sanotuksi ikävöivän heitä.
:: Last days in Nottingham ::
Keikan jälkeinen aamu oli todella hehkeä. Heräiltiin kymmenen aikoihin.Olin nukkunut ehkä 5-6 tuntia ja olin virkeä. Cayleigh lähti ennen meitä.
Rachelin poikaystävä Jonny (soittaa bändissä nimeltä Suicide Tuesday) tuli kotiin kuuden aikoihin. Oli kamala nälkä. Rachel laittoi salaattia, Jonny teki maailman parasta omelettia. Siinä oli sieniä, juustoa ja makkaraa. Chilli darrapäivä meni loistavasti. Katsoimme suklaakakun ääressä Rock Of Ages-elokuvan.
Seuraavana aamuna (tiistaina, päivä ennen lentoa) Rachel nousi ylös aikaisin ja lähti töihin. Nousimme Lauran kanssa kymmeneltä. Jonnykin oli jo lähtenyt. Lauralla tuli kiire töihin. Jäin itse vielä pariksi tunniksi. Söin rauhassa aamupalaa ja katsoin Paavo Pesusientä.
Pakkasin loput tavarani ja lähdin kävelemään kohti Nottinghamin rautatieasemaa. Vedet nousi silmiin, kun ajattelin, mitä kaikkea mahtavaa oli tapahtunut parin päivän sisällä.
Saavuin asemalle. Ostin kahvia ja suklaaleivoksen. Laitoin viestiä AJ:lle (New Generation Superstarsin laulaja Aaron James), että juna menee Leicesterin kautta ja voisin poiketa kaupungilla. Hän luuli sitä vitsiksi. :D Näimme Leicesterin asemalla, AJ tuli autolla. Menimme kahville ja juttelimme kaikesta. Kierrettiin hetki kaupunkia. Käveltiin läpi isojen ostoskeskusten.
Aaron sanoi, että jos olisin ilmoittanut aikaisemmin tulostani, hän olisi voinut ottaa töistä vapaata ja näyttää minulle kaupunkia. Hän heitti minut takaisin asemalle. Oli kaksi minuuttia aikaa ehtiä Stanstediin menevään junaan ja hyvin ehdinkin. Matka meni hitaasti...
Kun saavuin lentokentällä, laitoin Aaronille viestiä, että olin päässyt perille. Laitoin myös porukoille viestiä. Noin 12 tuntia lähtöön aikaa. Asetuin Ryanairin vastaanottotiskin edustalle. Kieristelin lattialla saadakseni hyvän asennon, jotta saisin unen päästä kiinni. Söin välillä eväitä. Nukuttuani hetken heräsin neljän maissa ja huomasin vastaanottotiskin avautuneen. Edessä oli jono ihmisiä jonottamassa lentoaan.
Söin loput evääni, kävin siistiytymässä ja menin itsekin jonottamaan. Sain matkalaukun pois käsistäni ja lähdin turvatarkastukseen. Sen läpi päästyäni menin odottamaan, jotta portti lennolle aukeaisi. Kiertelin taxfree alueen läpi. Harmittelin, koska en voinut ostaa mitään tuliaisia. Kävin hetken tietokoneella päivittämässä tilannetta. Ostin aamupalaksi sandwichin ja mehua.
Gate #44 ilmestyi taululle. Kävelin pikavauhtia, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa koneeseen. Ei oikeastaan ollut väliä, koska matkustin yksin. Minua väsytti ja oli edelleen nälkä. Aloin heti nousun jälkeen nukkumaan, vieressäni istuva tyttö torkkui myös.
Olimme perillä klo 12.10 Suomen aikaa. En ehtinyt junaan, soitin äidille tulevani bussilla. Odotin matkalaukkuni ja juoksin Tampereen keskustaan menevään bussiin. Ehdin juuri ja juuri. Soitin Nikelle, juteltiin koko matka aina linja-autoasemalle asti.
Ostin asemalta kahvia ja sämpylän ja hyppäsin Kuopioon menevään bussiin. Oli ihana päästä viimein kotiin. Haikeana muistelen reissua.
___
Olen niin onnellinen siitä, että:
- Lähdin yksin Englantiin
- Minulla on ystäviä, joiden luona yöpyä, joiden kanssa juhlia ja kierrellä kaupunkia
- Sain nähdä kaksi lempibändiä maassa, jonka aksenttia ja ihmisiä rakastan yli kaiken
- Pääsin viimein Nottinghamiin
- Näin Chrisin, koska hän on yksi ihanimmista ihmisistä joita tiedän :)
Yksin matkustamisessa on puolensa, saa itse päättää minne menee ja milloin. Tosin buukkasin keikkojen takia junaliput etukäteen. Tällä ensimmäisellä puoliskolla kerron, kuinka matkani alkoi ja mitä tapahtui Lontoossa ja Norwichissa. :)
___
Lähdin Pasilasta Tampereelle sunnuntaina 7. lokakuuta (heti Trash Festien jälkeisenä päivänä). Perille saavuttuani raahasin itseni Mimmulle ja Jossulle. Lähdimme myöhemmin illalla käymään uudessa Raideri-nimisessä baarissa. Muistuttaa erehdyttävästi Helsingin Bar Backstagea. Yhdet juotuamme suuntasimme hetkeksi Hällään.
Maanantaina lagattiin. Katsoin Disney-leffoja, kun Jossu ja Mimmu olivat poissa. Heillä on kaksi kissaa. Hirveitä rontteja. Tiistaina piti lähteä visailemaan Dog's Homeen, mutta sain niin pahan astmakohtauksen, etten voinut lähteä. Kuumekin nousi. Ihan kamala olo. Otin särkylääkettä, jotta kuume laskisi. Aloin katsomaan Wall-E:tä ja kuume meni onneksi parissa tunnissa ohitse. Thank god. Matkakuumetta kenties...
"Good morning starshine, the earth says hello!"
Heräsin seitsemän aikoihin. Meikkasin, puin päälleni ja söin aamupalan. Yritin etsiä hammasharjaani jo edellisenä iltana, mutta se oli edelleen hukassa... Lähdin Mimmulta ajoissa, jotta ehtisin klo 9.35 bussiin, suuntana Tampere-Pirkkala lentoasema.
Olin lentokentällä n. klo 10.40. Check in aukesi pian sen jälkeen. Matkalaukkuni painoi 10.6 kg ja reppu tasan 6 kg. Luulin että painaisi enemmän. Vielä olisi mahtunut parit kengät mukaan... ;) Turvatarkastuksesta läpi ja lennon odottelua. Soitin porukoille ja poikaystävälleni. Toivottivat hyvää matkaa! Kun viimein pääsin koneeseen, aloin nukkumaan. Viimeksi lähtö viivästyi puolella tunnillla.
Up in the air
Kun kone oli laskeutunut, hymy levisi huulilleni, VIHDOINKIN TÄÄLLÄ!
Ostin bussilipun Victoria Stationille. Bussissa oli hirveän kuuma. Matka kesti 1 tunti 15 minuuttia ja maksoi liikaa (yritin selvitä mahdollisimman pienellä budjetilla). Perille päästyäni soitin Lynnille asemalta ja kysyin, miten pääsen hänen luokseen. Harhailin löytääkseni asemalle ja oikean metron, mutta olin väärällä puolella raidetta. West NOT East. Hups.
Määräpaikka oli Hounslow Central. Asemalle saavuttuani lähdin seuraamaan tulostettua reittiohjetta Lynnin asunnolle. Olin oikealla kadulla, mutta en tiennyt miten pääsen sisään. Taas soitto Lynnille, "Paina ensin sitä, sitten tätä..." OK. Pääsin vihdoin ja viimein sisään.
Sain ruokaa, ahh.. Kinkussa oli keskellä "kananmuna". Lynn teki minulle kaakaota, johon hän laittoi vaahtokarkkeja. Namiii.. Siinä kaakaon ääressä juteltiin pitkä tovi ennen nukkumaanmenoa.
Eggyham toast & cocoa w/ marshmallows
:: Reckless Love, Mallory Knox & New Device at Barfly, London 11.10.2012 ::
Heräilin puolen päivän aikoihin. En päässyt vielä poistumaan huoneestani, koska Lynnin tyttärellä oli tapaaminen. Siispä aloin laittautua iltaa varten.
Pari tuntia odottelin, että pääsisin syömään "aamupalaa". Syötyäni roikuin hetken netissä. Laitoin itseni valmiiksi, hiuslakkakin oli loppunut... R.I.P.
Satoi vettä, kun lähdin Hounslow Centralilta. Kello oli vaille viisi. Illan kohde oli Barfly, joka sijaitsee Chalk Farmilla aivan Camden Townin vieressä. Tunnin matkan jälkeen jäin pois Chalk Farmilla. "Baarikärpäseen" oli tube stationilta matkaa noin 300 metriä.
Kävelin sisään ja tilasin inkivääriolutta. Sain vain samalta maistuvaa juomaa, koska heillä ei ollut lainkaan kyseistä olutta.
Törmäsin Barflyn alakerrassa kahteen suomalaiseen, äiti ja tytär. Olivat myös tulleet katsomaan Reckless Lovea. He olivat olleet myös keikalla O2 Academy Islingtonissa viime marraskuussa. Samalla, jolla minä, Henri ja Venla olimme :)
Seitsemältä olisi pitänyt päästä sisään, mutta pääsimme puoli tuntia myöhemmin. Ostin paitamyyntipisteestä Reckless Loven kiertuepaidan.
Näin Rozin. Halasin. Hän oli viime vuonna tuuraamassa Night By Nightin rumpalia Trash Fest Kick Offeilla Semifinalissa. Hänen bändinsä, New Device, soitti ensimmäisenä. Mahtava!
Roz
Toisena lämppärinä oli Mallory Knox, joka kiertää Englantia Reckless Loven kanssa. Olin kuunnellut muutamia kappaleita ennen lähtöä, mutta ei oikein ollut minulle mieleistä musiikkia. Muu yleisö tosin tykkäsi ja lauloi mukana.
Kovasti odotimme jo Reckless Lovea. Olimme eturivissä vasemmassa laidassa. Holtittomat apinat olivat taas mahtavia. Settilista oli hauska. Kuulimme keikalla myös covereita; Queen - Tie Your Mother Down & Def Leppard - Hysteria. Pojat vetivät noin tunnin mittaisen setin.
Setlist
Keikan jälkeen odotimme lavan edessä jonkun aikaa. Ääniteknikko huomasi meidän puhuvan Suomea: "Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?" ;D
Aloimme tehdä lähtöä... Hyvästelin Rozin, oli kiva nähdä häntä pitkästä aikaa. Lähdimme alakertaan ja ulos. Otimme taksin Kings Crossille, josta hyppäsin metroon. Matka ei onneksi tällä kertaa kestänyt tuntia. Söin yöpalaa ja painuin sitten nukkumaan.
:: Reckless Love, Mallory Knox & Wicked Faith at The Waterfront, Norwich 12.10.2012 ::
Heräsin 8.30, menin suihkuun ja söin aamupalan. Kun aloin valmistautua, harmittelin edelleen hiuslakan loppumista... Lynn teki eväitä mukaan. Lähdin matkaan ennen klo 11.
Junan oli määrä lähteä Liverpool Streetiltä tasan yhdeltä. Olin ajoissa asemalla. Printtasin ennakkoon maksetut liput lippuautomaatista ja odottelin junan saapumista. Odotellessa kävin Claire'sta ostamassa koruja. Juna tuli ja lähti ajallaan. Ei niin kuin Suomessa, aina myöhässä.
Seuraavana määräpaikkana oli Norwich ja illalla Reckless Loven keikka Waterfrontissa.
Saavuin Norwichin asemalle, Laura oli minua vastassa. Lähdimme hakemaan pitkän matkan päästä avainta, jotta pääsisimme seuraavaan majapaikkaan eli Sianin luokse. Kävimme matkalla ostamassa hiuslakkaa sekä juotavaa illaksi.
Olimme Sianin luona neljän aikoihin. Purimme tavarat. Olohuone näytti kaaokselta jo muutaman minuutin oleskelun jälkeen. Aloimme valmistautua.
Laura & me ♥
Sian ja Leon tulivat jonkin ajan kuluttua. Kello läheni kahdeksaa, oli aika suunnata keikkapaikalle. Saavuttuamme toinen bändi (Mallory Knox) oli jo lavalla.
Huomasin suomipaitamiehen istumassa muutaman metrin päässä tiskistä, menin juttelemaan. Hän kertoi fanittavansa Suomea. On käynyt työmatkoilla Helsingissä. Harmi ettei hän ollut suomalainen, olin siis ainut.
Suomessa keikkojen alkamisajankohta vaihtelevat, baareissa yleensä klo 21-22 eteenpäin (sallitut keikat ja festivaalit ovat asia erikseen). Englannissa keikat päättyvät viimeistään klo 23.
Huutelin ennen keikkaa suomalaiselle ääniteknikolle: "Moi!!!", se vaan naureskeli. Cayleigh liittyi seuraamme. Reckless Loven keikka oli loistava, as usual. Tuli riehuttua tyttöjen kanssa.
Vasemmalta: Cayleigh, Leon, Sian & Laura
Jallella oli syntymäpäivä, lauloimme sille onnittelulaulun. Emme kuulleet sinä iltana yhtään covereita.
Keikan jälkeen menimme ulos vilvoittelemaan. Pojat tulivat hieman sen jälkeen, otimme yhteiskuvia ja juttelimme hetken aikaa.
Baarin alakerrassa alkoi 90's club night. Tuli Backstreet Boysia, Spice Girlsiä ja muita tuttuja ysärihittejä. Huomasin eräällä pojalla Crazy Lixx paidan ja oli pakko mennä juttelemaan. Siinä se ilta meni tanssiessa.
Jännittää niin paljon etten osaa enää edes kirjoittaa...
Enää vuorokausi Trash Festiin!!! Keikkalippu ja yöpaikka kunnossa, pakannutkin olen. Sen kummempia miettimättä lähden huomenna aikaisin matkaan. Tulee mahtava viikonloppu. Sunnuntaina jatkan Helsingistä suoraan Tampereelle, josta on sitten helppo hypätä keskiviikkona lentokoneeseen.
mamatrash.com
Viikko ennen varsinaista syyslomaa olisi vielä koulua, mutta minäpä karkaan 10. lokakuuta viikoksi Englantiin. :) Bye bye Finland!
Tämän enempää en keksi kirjoitettavaa. Matkan jälkeen kirjoitan yksityiskohtaisemman reissuraportin erikseen Trash Festistä & Englannin reissusta.
Kerron nyt lyhyesti kuvin mitä tuleva reissu pitää sisällään:
Viime viikonloppuna lähdin poikaystäväni vanhempien luokse Sotkamoon. Oli mukavaa. Saunottiin, paistettiin makkaraa ja lettuja. Sunnuntaina kävimme keilaamassa.
Sunnuntaina lähdettiin kahvin jälkeen ajelemaan kohti Kuopiota. Minun oli maanantaina määrä mennä käymään Musiikkikeskuksella valo- ja äänimestarin juttusilla keskustelemassa työssäoppimisesta. Puoli tuntia teknikkojen kanssa rupateltuani paikka irtosi. :) Joulukuussa siis sinne.
Kyselin jo kämppiksiltäni seuraavan päivä ohjelmaa, koska aioin samana iltana palata takaisin Outokumpuun. Kati jo sitten soitti; "Älä ihmeessä tule..", "..Saat hyväksiluvut kurssista". Niinpä jäin Kuopioon vielä seuraavaksi yöksi. Koska kyseinen kurssi on jo aiemmin käyty, ei tarvitse mennä Kumpuun kuin vasta perjantaiksi.
Mukavan sattumuksen ansiosta matkasin tiistaina porukoiden kyydissä Helsinkiin.
:: Englannin reissu lähestyy... ::
Nyt alkaa jo jännittää. 6 viikkoa aikaa lähtöön. Suunnitelmat ei muutu, mutta ohjelma senkun lisääntyy. IIKS.
Kävi niin hassusti, että brittiläinen kaverini Cayleigh ylipuhui minut Norwichiin katsomaan Reckless Lovea. Ystäväni Laura ja Sian ovat myös tulossa. Se olisi sitten keikkoja neljä päivää putkeen:
11.10. - RECKLESS LOVE at Barfly, London 12.10. - RECKLESS LOVE at The Waterfront, Norwich 13.10. - RECKLESS LOVE at Rock City, Nottingham 14.10. - JETTBLACK at Rock City, Nottingham
Kaikille, paitsi Norwichin keikalle olen jo hommannut keikkaliput. Brittiläisen "ticketservicen" kautta tilatut keikkaliput (jotka ovat Nottinghamin keikoille) odottavat keikkapaikalla ennen iltaa Rock Cityssä. :)
Lontoon lisäksi on "majapaikka" myös Norwichissa, Norwich Castlessa.
Norwich Castle
Tältä näyttää reitti autolla. Matkat aion kulkea junalla.
Nyt on taas aihetta kirjoittelulle, koska MEITSI LÄHTEE ENGLANTIIN!
No en ihan pian, mutta parin kuukauden päästä. Tarkalleen ottaen 10. lokakuuta. Viikon reissu tietää matkustelua, bileitä ja sekoilua kavereiden (sekä bändien) kanssa ja mikä tärkeintä, keikkoja.
Kysyin jo alustavasti yöpaikkaa Lontoosta. Onneksi Englannissa on niin paljon kavereita, ettei ole ongelmakaan sitä löytää. Ei haittaa vaikka joutuisi nukkumaan jonkun sohvalla.
Reckless Love aloittaa Britannian kiertueensa Lontoon Barflysta4. lokakuuta, jossa he soittavat joka viikko aina kuun loppuun asti. Viikko kiertueen aloituksesta on minun aikani ensimmäistä kertaa kokea Barfly (=baarikärpänen).
En tiedä millainen sää Englannissa on lokakuussa, mutta viime kerralla kävi loistava tuuri kun ei satanut yhtenäkään päivänä.
Lontoon keikan jälkeen suuntaan Nottinghamiin, katsomaan Reckless Lovea. Kuten jo kiertueaikataulusta näkyy, he soittavat Rock Cityssä 13. lokakuuta.
Kaiken hyvän lisäksiJETTBLACK,bändi, jota en ole nähnyt vielä aiemmin livenä,soittaa Rock Cityssä seuraavana päivänä, lokakuun 14. päivä. Sinne siis!!!
Kunhan keikkaliput, yöpaikat ja muut tärkeät asiat on hoidettu, voin hyvillä mielin lähteä matkaan, tällä kertaa yksin. :)
Tässä ennen julkaisemattomia kuvia Reckless Loven ja sitä lämmitelleen brittiläisen The Dirty Youthin keikaltaLontoon O2 Academy Islingtonista 26. marraskuuta 2011
The Dirty Youth at O2 Academy Islington, London 26.11.2011
The Dirty Youth
Danni Monroe from The Dirty Youth at O2 Academy Islington, London 26.11.2011
Reckless Love at O2 Academy Islington, London 26.11.2011
Reckless Love at O2 Academy Islington, London 26.11.2011
Kolmen viikon hiljaiselo johtuu siitä, että netti ei toiminut... Mutta selitykset sikseen.
Muutto lähenee... Tasan viikon päästä olen jo Outokummussa. Muuttostressiä helpotti tieto, ettei tarvitse mennä ensi viikolla mihinkään. Olin luvannut meneväni mansikkapellolle hommiin, mutta viimeaikaiset tapahtumat johtivat päätökseen olla menemättä. Hyvä niin. Ei tarvitse kuin miettiä mitä tavaroita tarvitsen mukaan. Seuraavalla viikolla onkin asettumisen aika. Mitään "häiriötreffejä" kavereiden kanssa en ota vastaan, elleivät he tule kylään ja tuo TUPAANTULIAISLAHJOJA!!! :D
:: Suonenjok' Rock ::
Pari viikkoa sitten Suonenjoen jäähallissa ja sen edustalla järjestettiin ensimmäistä kertaa rockfestivaali. Olin mukana lipunmyyntivastaavana. Mukavat työntekijät ja järjestäjä. Bändejä ehdin nähdä työn ohella.
Harmittavaa oli huono sää, joka verotti huomattavasti kävijöitä. Myös perinteiset Suonenjoen Mansikkakarnevaalit olivat samaan aikaan.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
