Viikko on kulunut siitä, kun saavuin takaisin kotiin Joensuun reissultani. Saldona mustelmia ja kipeät lihakset. But it was all worth it!
Toissaviikolla suuntasin siis Joensuuhun. Keskiviikkona alkoi hommat Ilosaarirockin festarialueella. Ohjelmassa oli mm. tekniikan rakentamista Tähtiteltalla. Siinä menikin seuraavat pari päivää. Perjantaina suuntasimme päälavalle. Vetelimme sähköjä sun muita juttuja... Se siitä rakentelusta.
Festariviikonloppu meni alueella pyöriessä ja metsästäessä kavereita. Lauantaina Jennan kanssa katsoimme mm. Haloo Helsinki! bändin keikan.
Sunnuntaina rentouduin yksin luokkakaverin luona, kun muut lähtivät festaroimaan. Viikonlopun ainut näkemisen arvoinen bändi oli Michael Monroe. Lähdin kämpiltä viiden aikoihin, jotta saisin hyvät paikat päälavan edestä. Alueelle päästessäni näin kaverini Marjutin eturivin tuntumassa sekä muita tuttuja naamoja. Ihanaa, ettei tarvinnut yksin heilua keikalla.
Monroe aloitti kuudelta. Yleisöä oli satoja, vaikka en nähnytkään taakseni. Hyvä meno. Aurinko paistoi, ihmiset hymyilivät ja tanssivat. Kosketin Mikea! Se oli hienoa :D Pelkästään bändin lavaolemus laukaisi kauan kaivatun festarifiilikseni.
Purku alkoi heti sunnuntaina viimeisen artistin (Sigur Ros) lopetettua Tähtiteltalla. Heivasimme Sigur Rosin kamat heidän autoonsa. Bändin tekninen henkilökunta oli erittäin kansainvälistä; Irlanti, Islanti, Saksa... Purku kesti aamuun asti, tulipahan sekin koettua. Ehkä ensi vuonna uudestaan. Translation:
Last monday I got back from Joensuu where I was helping the technicians to build Ilosaarirock 2013 -festival. It was hard but worth it after all. I might go there again next year. :)
PS: I saw Michael Monroe live for the first time. I'd say he's the best live act in the whole wide world. During the weekend I didn't have the certain "festival mood" but when I saw Mike Monroe, some sort of energy wave went thought me. Awesome feeling.
Kesäloma alkoi ja jätin Pohjois-Karjalan taakseni hetkeksi. Kun on pidemmän aikaa ollut pois omasta kotikaupungista, on ihanaa palata takaisin. KUOPIO ROCKS HARDEST!
Perjantaina ilmestyi Timi Lexikonin kauan odotettu albumi, "Sinä, minä & musa". Edellinen albumi, "Vähät valitan", ilmestyi vuonna 2010. Tuoretta levyä oli valmisteltu kolme vuotta. Sinä, minä & musa on kokonaisuutena yhtenäinen, vaikka muutamat kappaleet eivät olekaan aivan täyden kympin arvoisia. Suap olla ylypee! :)
Tästä voit lukea merkinnän Timin Joensuun keikasta 15.5.2013.
...
Timi Lexikon at Hiilen Terassi & Passion Club, Kuopio 1.6.2013
Kesäkuun ensimmäinen päivä. Timi Lexikonin levynjulkaisukeikka. Hiilen Terassin avajaiset.
Keikka alkoi puoli kymmenen jälkeen. Viiking Musiikki hoiti äänet paikalle. Joensuun keikalla lavan sivussa notkumisen jälkeen olin hyvilläni kuullessani sanoitukset eturivissä. Oli mahtava nähdä, kuinka paljon yleisöä oli tullut paikalle. Juhlistamaan valmistumista, kesää, Timin levyä... Ei väliä kunhan tulivat!
Sisällä baareissa ei saa tanssia pöydillä. Yleisö innostui reivaamaan pitkän viikinkipöydän päällä. Timi oli niin liekeissä, että otti muista mallia hypätessään pöydälle ja käveli sen päästä päähän samalla laulaen. Seuraavassa videossa näkee ihmisiä tanssimassa pöydällä.
DJ kertoi eräästä keikasta Pohjanmaalla, jossa olivat soittaneet hevibändin tms. jälkeen. Keikan jälkeen heviletit tulivat kättelemään ja sanoivat, että vetivät kuin isokin rockbändi. Olen samaa mieltä, Lexikonilla ja tiimillä on oikea asenne. Timin tuplaajana toimii Joustavasta Moraalista tuttu Tuukka Heinonen (piti tehdä vähän taustatutkimusta).
Keep it simple, stupid. Lexikonin kappaleet ovat sellaisia, että ne tempaavat mukaansa kaikki ikään, sukupuoleen tai kulttuuriin katsomatta. Se teki ainakin minuun vaikutuksen. Vaikken alasta paljon tiedä, Timi on mielestäni yksi parhaimmista rap/hip hop artisteista maailmassa. Kappaleissa on paljon eri tasoja ja ominaisuuksia, se tekee hänen musiikistaan ainutlaatuisen. Melodia- ja hip hop-osuudet tukevat toisiaan. Timi on livenä parhaimmillaan!
Special guest
Special guest
Viimeistä viedään...
Keikka oli aiottua pidempi yleisön mylviessä savolaisittain "LISSEE!". Ihmisiä alkoi vyöryä lavalle ja loppujen lopuksi yli puolet tanssi lavalla, minä mukaan lukien. Yleensä keikasta kirjoitetaan, että fiilis oli katossa. Vain taivas oli rajana tällä terassilla. Jos katto olisi ollut, se olisi lentänyt taivaan tuuliin.
En ole mikään suuri balladien ystävä. Keikan päätti uuden levyn viimeinen kappale, "Eri aikaan", joka toimi livenä ilman sen kummempia hienouksia, itseasiassa paremmin kuin hyvin. Katsoin vieressäni olevaa tyttöä ja sitten Timiä. Molemmat näyttivät siltä, että alkaisivat pian kyynelehtiä. Yllätin itsenikin tippa linssistä. En valitettavasti saa samanlaista fiilistä levyversiosta.
Confettis in the air!
Confettis on the floor.
Tällä kertaa pääsin kiittämään Timiä ja crew:ta henkilökohtaisesti keikan jälkeen. Paitamyyntipisteellä oli tamperelaisen Ludicrousin luomia tuotteita. Graafikko oli itse paikalla. Hän sai minut ostamaan levyn lisäksi paidan, joka oli suunniteltu varta vasten Timi Lexikonia varten. Paitoja oli painettu vain 30 kappaletta. Printti mukailee Kuopion kaupungin logoa, koska Timi on itse Savosta kotoisin.
Terassilta siirryttiin Kauppakadulla sijaitsevaan Passion Clubiin. Siellä Lexikon ystävineen veti vielä kolme kappaletta. Kuumuuden määrää ei voinut sanoin kuvailla. Jo pelkästään Hiilen keikan aikana hiki virtasi. Ja juuri kun oli saanut itsensä kuivaksi, täytyi taas reivata.
Tässä vielä tunnelmapaloja Savon Sanomien kuvasarjan saattelemana; kuvat Riina Rinne:
Timi Lexikon is, in my opinion, one of the best hip hop artists in the world. There are many layers in his songs, I think that is one thing that makes his music extraordinary. The melody and hip hop parts supports each other. He is at his best live.
Those who doesn't know who Timi Lexikon is: Timi was born in 21st March 1985 in Juankoski, Finland (former Muuruvesi). He is a Finnish rap/hiphop artist. Timi started doing his own music at the early 2000s. He has now officially released two albums, last one was released on friday 31st May 2013. Check the first single and video Perhosefekti. His first unofficial album was a mixtape which was entirely self-financed album.
Vapusta on aikaa jo kolme viikkoa. Olin siloin katsomassa Reckless Lovea Kuopion Henry's Pubissa. Unohdin vappupäivänä (muuttopäivä) ottaa kamerani mukaan Joensuuhun, niin en saanut kyseiseen keikkamerkintään keikkakuvia, joten tässä pari maistiaista:
Reckless Love at BowlD1ner, Kuopio 17.5.2013
Viime viikon perjantaina Reckless Love heitti kolmen vartin akustisen keikan Kuopion uudessa kauppakeskus IsoCee:ssä sijaitsevassa BowlD1nerissa. Yleisöä oli tullut paikalle varmaan lähemmäs 100 ihmistä, varmasti enemmänkin. Hyvin vaikea arvioida... Siskoni tuli mukaan. Paikalla oli myös ystäviäni; Paula, Saija, toinen Paula, Jenna ja Hanna-Mari :)
Koko päivä oli aika tunteellinen. Sanoin ääneen kavereilleni, että jos käy niin, että bändi soittaa jonkun balladipläjäyksen, kyyneleiltä ei voida välttyä. Ja niin kävi. Kun Reckless Love aloitti Fantasyn, purskahdin itkuun. Itkimme Jennan kanssa läpi koko kappaleen. En ole koskaan itkenyt niin vuolaasti keikalla, tai ehkä olen, ei voi muistaa. Se helpotti kuitenkin.
Kiitos rakkaat ihmiset. Kiitos erityisesti Saijalle, Paulalle ja Jennalle seurasta :)
Translation:
Some photos from Reckless Love's last gig on May Day in Kuopio. Read the review here.
Last friday Reckless Love played 45 minutes acoustic set at the opening of the new mall in Kuopio. There were around 100 people or even more at the bowling/restaurant called BowlD1ner. I came with my sister, and also some of my friends were there too.
The whole day was emotional. I said a loud that if it happens that Reckless Love will play a ballad or something, I'll end up in tears. And it happened. They played "Fantasy" and me and my friend cried through the whole song. Haven't cried that hard ever on the gig or maybe I am. Anyway, what a special day :)
En olisi koskaan uskonut kuuntelevani ihan asioikseni rap-musiikkia. Olen teininä kuunnellut mm. Eminemiä ja yksittäisiä suomalaisten rap-artistien kappaleita, mutten koskaan urhannut ajatusta lähteä katsomaan livenä.
Olin varmaankin elämäni ensimmäisellä rapkeikalla ja vieläpä ihan vapaasta tahdosta. Voin kertoa, että kannatti. Vähän tosin jännitti poistua omalta mukavuusalueelta.
Savon oma poika, Timi Lexikon, oli keikalla Joensuun Bepopissa 15.5.2013.
Keikanjälkeinen fiilis oli ylitsepursuava. Minkään "tavallisen" rokkikeikan jälkeen ei ole ollut samanlaista fiilistä, en ainakaan muista että olisi. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Cheekit ja Palefacet kalpenee Lexikonin rinnalla.
Keikkapaikalta pois kävellessäni mielessä velloi hirveästi ajatuksia. Ajattelin, että Timin kappaleissa laulumelodia täydentää rap-osuuksia ja niinhän se on, vaikka lauluääni ei olekaan priimaa. Yritin kuunnella välistä sanoja, en niinkään biittiä, vaikka kappaleissa olikin jytyä. Timi kuitenkin laukoi sanoja perän jälkeen niin nopeasti, etten saanut niistä kiinni. Ehdottomasti lähden katsomaan miestä uudelleen. Suosittelen lämpimästi!
Kauan odotettu Reckless Loven keikka oli vapun aattona Kuopion Henry's Pubissa. Näin bändin viimeksi Englannissa. Matkalla keikkapaikalle radiosta tuli Steel Dragonin Livin' The Life ja heti perään Steel Pantheria. Loistava aloitus illalle ;)
Henkkaan saavuttuani tuttuja alkoi valua sisään. Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Keikalla tuli hypittyä ja heilutettua tukkaa niin, että niskat on vieläkin jumissa. :P
Settilista:
Animal Attraction
Wild Touch
Bad Lovin' *new
Born To Break Your Heart
Beautiful Bomb
Dance
Back To Paradise
Badass
Romance
On The Radio
Night On Fire *new
Hot
One More Time
Kiitos kaikille ihanille ihmisille keikkaseurasta; Venla, Henri, Paula, Saija, Anna, Miitu, Hanna, Paula sekä tietysti Reckless Love :)
Pepe
Translation:
30/04/13 - Reckless Love at Henry's Pub, Kuopio, Finland
Long waiting has come to an end. I finally saw my favourite band Reckless Love after 6 months. Last time I saw them in England. During my ride to the venue the radio was on my side and played Steel Dragon and Steel Panther. Definitely the kickoff for the evening :)
The gig was awesome, as always. All the friends were there. The venue was packed full of people. The energy and excitement was bubbling in the air. Reckless Love played two new songs, Bad Lovin' and first time live the brand new single, Night On Fire. See the complete setlist above.
Vielä viikko siihen, kun lähdemme poikaystäväni kanssa Tampereelle. En lähtisi muuten, mutta Hardcore Superstar tulee Suomeen ja he soittavat Tampereen Pakkahuoneella perjantaina 29. maaliskuuta. Mukaamme liittyvät ainakin Venla, Henri ja Jani. Tulee varmasti mahtava viikonloppu :)
HCSS:n keikan lisäksi menemme Niken kanssa katsomaan Helloweenia samaiseen keikkapaikkaan seuraavana iltana. En kyllä tiedä bändistä yhtään mitään, mutta ei sillä ole väliä.
Brittibändi theFALLEN ja viimeistä kertaa esiintyvä Black Crows Break the Silence soittivat Jyväskylän Pub Katseessa viime lauantaina 3.11.2012. Tämän päivityksen pyhitän keikkakuville.
Selviydyttäni viimein Englannin matkan jälkeisestä "masennuksesta", on aika katsoa tulevaa keikkalistaa. Se ei ole järin pitkä, mutta bändit sitäkin paremmat. "Ei se määrä, vaan se laatu".
Ruotsalainen bändi Crazy Lixx pyörähtää tässä kuussa Suomessa kahden keikan verran. Tällä kertaa sinikeltaiset pitkätukat soittavat Helsingin Bar Bäkkärissä perjantaina 23. marraskuuta ja seuraavana päivänä Vaasan Leipätehtaalla. Lämmittelijänä nähdään niin ikään ruotsalainen Shotgun Sally.
Lixxit soittivat ensimmäisen Suomen keikkansa syksyllä 2010 Helsingin On The Rocksissa. Itse en päässyt paikalle silloin ja kyllä harmitti.
Helsingin keikalle tiedän tulevan paljon ystäviäni, Vaasa on asia erikseen. En ole koskaan ennen käynyt siellä, enkä tiedä kenen kanssa menen. Varasin jo hotellinkin. Toivotaan, että keikkapäivämäärät pitävät.
Tammikuussa on luvassa Merirock 2013-risteily Viking Linen Viking XPRESS:llä. Esiintymässä ovat mm. theFALLEN, The Riot Soul ja Hybrid Children. Tämä on ensimmäinen rokkiristeilyni sitten Sweden Rock cruisen (2010). Risteilylle on tulossa paljon kavereita ja muita tuttuja. Mahtava reissu siis tulossa.
:: Reckless Love, Mallory Knox & Rock City, Nottingham 13.10.2012 ::
Heräiltiin kymmenen aikoihin. Sian toi kahvia. Lähdimme aamupalalle läheiseen ravintolaan, traditional English breakfast: pekonia, kananmunaa, makkaraa, papuja, sieniä, toastia... En ehkä pystyisi syömään sellaista joka aamu, mutta tällä kertaa söin kaikki :)
Aamupalan jälkeen menimme hetkeksi Sianin luokse, ennen kuin lähdimme taksilla Norwichin asemalle. Sieltä hyppäsimme Lauran kanssa junaan, joka vei meidät Nottinghamiin. Matkalla kuuntelimme musiikkia ja nukuimme.
Perillä olimme 14.30. Kävelimme Rachelille. Oli mukava päästä perille. Rachel otti meidät ilolla vastaan. Myös Cayleigh saapui jonkin ajan kuluttua. Aloimme valmistautua iltaa varten.
Tilasimme taksin, koska emme jaksaneet kävellä Rock Cityyn. Siellä oli kaksi lämppäriä, Mallory Knox oli soittamassa kun saavuimme. Ostettiin juomat, otettiin kuvia... Yleisöä oli paljon.
Vasemmalta: Rachel, Laura, minä, Scotty & Kerry
Vasemmalta: Minä, Cayleigh, Julia, Kaye & Laura
Keikka alkoi. Pepellä oli päässään silinteri. Odotin, että he soittaisivat Speedin' ja niin he soittivat. Tuli taas hypittyä kuin mikäkin hullu. Taisin tirauttaa kyyneleetkin jossain välissä. Keikan jälkeen menin juttelemaan Reckless Loven ääniteknikon, Jannen kanssa ja totesin, että Rock Cityn keikka oli paras näistä kaikista kolmesta, joilla olin ollut. Hän oli samaa mieltä.
Menimme tyttöjen kanssa ulos ottamaan Reckless Loven poikia. Jonkun aikaa odoteltuamme he tulivat. Otimme kuvia ja juttelimme höpöhöpöjuttuja.
Aikamme rupateltuamme Janne kysyi jatkopaikkaa, Salutation Inn. Sinne siis. Pieni paikka, paljon ihmisiä. Ahdasta, kuumaa... Ei loppujen lopuksi haitannut. Pepe, Jalle ja Janne saapuivat paikalle. Tilattiin oluet, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. :)
Oli aika lähteä. Jalkoihin sattui. Menimme syömään läheiseen pikaruokalaan. Tilasin kebab-ranskalaiset valkosipulimajoneesilla. Siihen tuli lisäksi hampurilainen. Tulee ihan vesi kielelle kun ajattelee...
Lähdimme kävelemään Rachelille. Minä ja Cayleigh kävelimme ilman kenkiä Rachelille. Mahtava ilta. Thank you.
___
:: JETTBLACK & Night By Night at Rock City (Rescue Rooms), Nottingham 14.10.2012 ::
Heräsimme kymmenen aikoihin. Lähdimme Sunday Roastille Englannin vanhimpaan pubiin, "Ye Olde trip to Jerusalem". Terveellinen aamupala.
Yammyyy...
Masut pullollaan menimme hetkeksi takaisin Rachelin luo ja lähdimme luistelemaan.
Matkalla jäähallille vastaan käveli kaksi mieshenkilöä, kuului: "Moro!". Nauroimme katketaksemme, kun tajusimme ketä he olivat. Jalle ja Pepe!
Luistimet oli painavempia kuin Suomessa. Tarjolla ei ollut kuin kaunokkeja. Katselin huvittuneena muita luistelijoita. Etenivät haparoiden. Itse olen pienestä pitäen osannut luistella. Kaunokit minulla oli jonkun aikaa, mutta siirryin niistä pian tavallisiin luistimiin.
Olin jo kierrosta edellä, kun muut olivat luistelemassa vasta ensimmäistä kierrosta. Luistelimme ehkä noin tunnin ajan. Kun tulimme takaisin Rachelille, joimme teetä ja söimme herkkuvoileipiä.
Lähdimme Rachelilta juomaan yhdet erääseen baariin, jonka nimeä en nyt muista. Jatkoimme siitä sitten Rescue Roomsiin (Rock Cityn alakerta, pienempi kuin edellisen illan keikkapaikka).
Olin tilannut lipun etukäteen, mutta en saanut "normaalia" lippua mukaani, en edes leimaa. Pääsin sisään varausnumeron avulla. Tylsää. Sisälle käveltyämme näin Chrisin (New Generation Superstarsin ex-rumpali) paitamyyntipisteellä. Rynnistin halaamaan häntä. Melkein itkin. Tiesin, että Chris oli EHKÄ tulossa, mutten osannut odottaa sitä oikeasti.
Chris
Kävin Lauran kanssa hakemassa oluet ja jatkoimme Chrisin kanssa juttelemista. Hän haki minulle toisen oluen. :) Night By Night soittaa taustalla, mutta en pystynyt keskittymään sen katsomiseen.
Pyörähdän Jettblackin paitamyyntipisteellä hamuamassa pinssejä ja muuta krääsää. Olin jo kaivamassa rahojani, kun mies sanoo: "Don't worry..." ja ojentaa minulle 4 kpl Jettblack pinssejä FOR FREE!
Kun bändi tuli lavalle, juoksin yleisöön suomenlippu kädessäni. En ole koskaan ollut niin innoissani. Ensimmäinen kappale oli "Two Hot Girls". Tottakai menin sekaisin, koska olin toivonut sitä.
Koko keikka oli hurja, heilutin suomenlippua. Osasin kaikki kappaleet. Hivuttauduin keikan puolessa välissä toiseen riviin basisti Tomin puolelle. Minulta loppui kamerasta akku kesken "Prison Of Love":n. Se on yksi parhaimmista kappaleista uudella albumilla.
Keikan jälkeen Chrisin tyttöystävä Rose otti yhteiskuvat minun ja Jettblackin poikien kanssa. Sanoin jokaiselle tämän olleen minun ensimmäinen Jettblack-keikka ja kerroin rakastavani bändiä. Kuvien lisäksi pyysin nimikirjoitukset molempiin levynkansiin.
Jon
Will
Matt
Tom
Tapasin uudelleen (Trash Festeissä edellisenä viikonloppuna) myös Night By Nightin kitaristin, Benin. Hän oli iloinen nähdessään minut Englannissa.
Chris ja Rose lähtivät, jäimme tyttöjen kanssa vielä hetkeksi baariin. Matt kutsui meidät takahuoneeseen. Kävelimme Lauran ja Cayleighin kanssa hänen perässään.
Takahuoneessa tapasin kaikki Jettblackin pojat. TV:stä tuli "Snakes on a plane". Kommentoimme sitä huonoksi elokuvaksi. Tom otti meistä kuvia, vahingossa videonkin. Oli tosi mukava jutella bändin poikien kanssa.
En muista kellonaikaa, kun poistuimme takahuoneesta. En ehtinyt hyvästellä poikia. Aloin itkemään hullun lailla, kun menimme samaiseen pikaruokalaan, jossa olimme olleet edellisenä yönä. Laura soitti Jettblackin basistille, Tomille ja antoi puhelimen minulle. Itkin kahta kauheammin, kun sain kyyneleiden takaa sanotuksi ikävöivän heitä.
:: Last days in Nottingham ::
Keikan jälkeinen aamu oli todella hehkeä. Heräiltiin kymmenen aikoihin.Olin nukkunut ehkä 5-6 tuntia ja olin virkeä. Cayleigh lähti ennen meitä.
Rachelin poikaystävä Jonny (soittaa bändissä nimeltä Suicide Tuesday) tuli kotiin kuuden aikoihin. Oli kamala nälkä. Rachel laittoi salaattia, Jonny teki maailman parasta omelettia. Siinä oli sieniä, juustoa ja makkaraa. Chilli darrapäivä meni loistavasti. Katsoimme suklaakakun ääressä Rock Of Ages-elokuvan.
Seuraavana aamuna (tiistaina, päivä ennen lentoa) Rachel nousi ylös aikaisin ja lähti töihin. Nousimme Lauran kanssa kymmeneltä. Jonnykin oli jo lähtenyt. Lauralla tuli kiire töihin. Jäin itse vielä pariksi tunniksi. Söin rauhassa aamupalaa ja katsoin Paavo Pesusientä.
Pakkasin loput tavarani ja lähdin kävelemään kohti Nottinghamin rautatieasemaa. Vedet nousi silmiin, kun ajattelin, mitä kaikkea mahtavaa oli tapahtunut parin päivän sisällä.
Saavuin asemalle. Ostin kahvia ja suklaaleivoksen. Laitoin viestiä AJ:lle (New Generation Superstarsin laulaja Aaron James), että juna menee Leicesterin kautta ja voisin poiketa kaupungilla. Hän luuli sitä vitsiksi. :D Näimme Leicesterin asemalla, AJ tuli autolla. Menimme kahville ja juttelimme kaikesta. Kierrettiin hetki kaupunkia. Käveltiin läpi isojen ostoskeskusten.
Aaron sanoi, että jos olisin ilmoittanut aikaisemmin tulostani, hän olisi voinut ottaa töistä vapaata ja näyttää minulle kaupunkia. Hän heitti minut takaisin asemalle. Oli kaksi minuuttia aikaa ehtiä Stanstediin menevään junaan ja hyvin ehdinkin. Matka meni hitaasti...
Kun saavuin lentokentällä, laitoin Aaronille viestiä, että olin päässyt perille. Laitoin myös porukoille viestiä. Noin 12 tuntia lähtöön aikaa. Asetuin Ryanairin vastaanottotiskin edustalle. Kieristelin lattialla saadakseni hyvän asennon, jotta saisin unen päästä kiinni. Söin välillä eväitä. Nukuttuani hetken heräsin neljän maissa ja huomasin vastaanottotiskin avautuneen. Edessä oli jono ihmisiä jonottamassa lentoaan.
Söin loput evääni, kävin siistiytymässä ja menin itsekin jonottamaan. Sain matkalaukun pois käsistäni ja lähdin turvatarkastukseen. Sen läpi päästyäni menin odottamaan, jotta portti lennolle aukeaisi. Kiertelin taxfree alueen läpi. Harmittelin, koska en voinut ostaa mitään tuliaisia. Kävin hetken tietokoneella päivittämässä tilannetta. Ostin aamupalaksi sandwichin ja mehua.
Gate #44 ilmestyi taululle. Kävelin pikavauhtia, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa koneeseen. Ei oikeastaan ollut väliä, koska matkustin yksin. Minua väsytti ja oli edelleen nälkä. Aloin heti nousun jälkeen nukkumaan, vieressäni istuva tyttö torkkui myös.
Olimme perillä klo 12.10 Suomen aikaa. En ehtinyt junaan, soitin äidille tulevani bussilla. Odotin matkalaukkuni ja juoksin Tampereen keskustaan menevään bussiin. Ehdin juuri ja juuri. Soitin Nikelle, juteltiin koko matka aina linja-autoasemalle asti.
Ostin asemalta kahvia ja sämpylän ja hyppäsin Kuopioon menevään bussiin. Oli ihana päästä viimein kotiin. Haikeana muistelen reissua.
___
Olen niin onnellinen siitä, että:
- Lähdin yksin Englantiin
- Minulla on ystäviä, joiden luona yöpyä, joiden kanssa juhlia ja kierrellä kaupunkia
- Sain nähdä kaksi lempibändiä maassa, jonka aksenttia ja ihmisiä rakastan yli kaiken
- Pääsin viimein Nottinghamiin
- Näin Chrisin, koska hän on yksi ihanimmista ihmisistä joita tiedän :)
Yksin matkustamisessa on puolensa, saa itse päättää minne menee ja milloin. Tosin buukkasin keikkojen takia junaliput etukäteen. Tällä ensimmäisellä puoliskolla kerron, kuinka matkani alkoi ja mitä tapahtui Lontoossa ja Norwichissa. :)
___
Lähdin Pasilasta Tampereelle sunnuntaina 7. lokakuuta (heti Trash Festien jälkeisenä päivänä). Perille saavuttuani raahasin itseni Mimmulle ja Jossulle. Lähdimme myöhemmin illalla käymään uudessa Raideri-nimisessä baarissa. Muistuttaa erehdyttävästi Helsingin Bar Backstagea. Yhdet juotuamme suuntasimme hetkeksi Hällään.
Maanantaina lagattiin. Katsoin Disney-leffoja, kun Jossu ja Mimmu olivat poissa. Heillä on kaksi kissaa. Hirveitä rontteja. Tiistaina piti lähteä visailemaan Dog's Homeen, mutta sain niin pahan astmakohtauksen, etten voinut lähteä. Kuumekin nousi. Ihan kamala olo. Otin särkylääkettä, jotta kuume laskisi. Aloin katsomaan Wall-E:tä ja kuume meni onneksi parissa tunnissa ohitse. Thank god. Matkakuumetta kenties...
"Good morning starshine, the earth says hello!"
Heräsin seitsemän aikoihin. Meikkasin, puin päälleni ja söin aamupalan. Yritin etsiä hammasharjaani jo edellisenä iltana, mutta se oli edelleen hukassa... Lähdin Mimmulta ajoissa, jotta ehtisin klo 9.35 bussiin, suuntana Tampere-Pirkkala lentoasema.
Olin lentokentällä n. klo 10.40. Check in aukesi pian sen jälkeen. Matkalaukkuni painoi 10.6 kg ja reppu tasan 6 kg. Luulin että painaisi enemmän. Vielä olisi mahtunut parit kengät mukaan... ;) Turvatarkastuksesta läpi ja lennon odottelua. Soitin porukoille ja poikaystävälleni. Toivottivat hyvää matkaa! Kun viimein pääsin koneeseen, aloin nukkumaan. Viimeksi lähtö viivästyi puolella tunnillla.
Up in the air
Kun kone oli laskeutunut, hymy levisi huulilleni, VIHDOINKIN TÄÄLLÄ!
Ostin bussilipun Victoria Stationille. Bussissa oli hirveän kuuma. Matka kesti 1 tunti 15 minuuttia ja maksoi liikaa (yritin selvitä mahdollisimman pienellä budjetilla). Perille päästyäni soitin Lynnille asemalta ja kysyin, miten pääsen hänen luokseen. Harhailin löytääkseni asemalle ja oikean metron, mutta olin väärällä puolella raidetta. West NOT East. Hups.
Määräpaikka oli Hounslow Central. Asemalle saavuttuani lähdin seuraamaan tulostettua reittiohjetta Lynnin asunnolle. Olin oikealla kadulla, mutta en tiennyt miten pääsen sisään. Taas soitto Lynnille, "Paina ensin sitä, sitten tätä..." OK. Pääsin vihdoin ja viimein sisään.
Sain ruokaa, ahh.. Kinkussa oli keskellä "kananmuna". Lynn teki minulle kaakaota, johon hän laittoi vaahtokarkkeja. Namiii.. Siinä kaakaon ääressä juteltiin pitkä tovi ennen nukkumaanmenoa.
Eggyham toast & cocoa w/ marshmallows
:: Reckless Love, Mallory Knox & New Device at Barfly, London 11.10.2012 ::
Heräilin puolen päivän aikoihin. En päässyt vielä poistumaan huoneestani, koska Lynnin tyttärellä oli tapaaminen. Siispä aloin laittautua iltaa varten.
Pari tuntia odottelin, että pääsisin syömään "aamupalaa". Syötyäni roikuin hetken netissä. Laitoin itseni valmiiksi, hiuslakkakin oli loppunut... R.I.P.
Satoi vettä, kun lähdin Hounslow Centralilta. Kello oli vaille viisi. Illan kohde oli Barfly, joka sijaitsee Chalk Farmilla aivan Camden Townin vieressä. Tunnin matkan jälkeen jäin pois Chalk Farmilla. "Baarikärpäseen" oli tube stationilta matkaa noin 300 metriä.
Kävelin sisään ja tilasin inkivääriolutta. Sain vain samalta maistuvaa juomaa, koska heillä ei ollut lainkaan kyseistä olutta.
Törmäsin Barflyn alakerrassa kahteen suomalaiseen, äiti ja tytär. Olivat myös tulleet katsomaan Reckless Lovea. He olivat olleet myös keikalla O2 Academy Islingtonissa viime marraskuussa. Samalla, jolla minä, Henri ja Venla olimme :)
Seitsemältä olisi pitänyt päästä sisään, mutta pääsimme puoli tuntia myöhemmin. Ostin paitamyyntipisteestä Reckless Loven kiertuepaidan.
Näin Rozin. Halasin. Hän oli viime vuonna tuuraamassa Night By Nightin rumpalia Trash Fest Kick Offeilla Semifinalissa. Hänen bändinsä, New Device, soitti ensimmäisenä. Mahtava!
Roz
Toisena lämppärinä oli Mallory Knox, joka kiertää Englantia Reckless Loven kanssa. Olin kuunnellut muutamia kappaleita ennen lähtöä, mutta ei oikein ollut minulle mieleistä musiikkia. Muu yleisö tosin tykkäsi ja lauloi mukana.
Kovasti odotimme jo Reckless Lovea. Olimme eturivissä vasemmassa laidassa. Holtittomat apinat olivat taas mahtavia. Settilista oli hauska. Kuulimme keikalla myös covereita; Queen - Tie Your Mother Down & Def Leppard - Hysteria. Pojat vetivät noin tunnin mittaisen setin.
Setlist
Keikan jälkeen odotimme lavan edessä jonkun aikaa. Ääniteknikko huomasi meidän puhuvan Suomea: "Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?" ;D
Aloimme tehdä lähtöä... Hyvästelin Rozin, oli kiva nähdä häntä pitkästä aikaa. Lähdimme alakertaan ja ulos. Otimme taksin Kings Crossille, josta hyppäsin metroon. Matka ei onneksi tällä kertaa kestänyt tuntia. Söin yöpalaa ja painuin sitten nukkumaan.
:: Reckless Love, Mallory Knox & Wicked Faith at The Waterfront, Norwich 12.10.2012 ::
Heräsin 8.30, menin suihkuun ja söin aamupalan. Kun aloin valmistautua, harmittelin edelleen hiuslakan loppumista... Lynn teki eväitä mukaan. Lähdin matkaan ennen klo 11.
Junan oli määrä lähteä Liverpool Streetiltä tasan yhdeltä. Olin ajoissa asemalla. Printtasin ennakkoon maksetut liput lippuautomaatista ja odottelin junan saapumista. Odotellessa kävin Claire'sta ostamassa koruja. Juna tuli ja lähti ajallaan. Ei niin kuin Suomessa, aina myöhässä.
Seuraavana määräpaikkana oli Norwich ja illalla Reckless Loven keikka Waterfrontissa.
Saavuin Norwichin asemalle, Laura oli minua vastassa. Lähdimme hakemaan pitkän matkan päästä avainta, jotta pääsisimme seuraavaan majapaikkaan eli Sianin luokse. Kävimme matkalla ostamassa hiuslakkaa sekä juotavaa illaksi.
Olimme Sianin luona neljän aikoihin. Purimme tavarat. Olohuone näytti kaaokselta jo muutaman minuutin oleskelun jälkeen. Aloimme valmistautua.
Laura & me ♥
Sian ja Leon tulivat jonkin ajan kuluttua. Kello läheni kahdeksaa, oli aika suunnata keikkapaikalle. Saavuttuamme toinen bändi (Mallory Knox) oli jo lavalla.
Huomasin suomipaitamiehen istumassa muutaman metrin päässä tiskistä, menin juttelemaan. Hän kertoi fanittavansa Suomea. On käynyt työmatkoilla Helsingissä. Harmi ettei hän ollut suomalainen, olin siis ainut.
Suomessa keikkojen alkamisajankohta vaihtelevat, baareissa yleensä klo 21-22 eteenpäin (sallitut keikat ja festivaalit ovat asia erikseen). Englannissa keikat päättyvät viimeistään klo 23.
Huutelin ennen keikkaa suomalaiselle ääniteknikolle: "Moi!!!", se vaan naureskeli. Cayleigh liittyi seuraamme. Reckless Loven keikka oli loistava, as usual. Tuli riehuttua tyttöjen kanssa.
Vasemmalta: Cayleigh, Leon, Sian & Laura
Jallella oli syntymäpäivä, lauloimme sille onnittelulaulun. Emme kuulleet sinä iltana yhtään covereita.
Keikan jälkeen menimme ulos vilvoittelemaan. Pojat tulivat hieman sen jälkeen, otimme yhteiskuvia ja juttelimme hetken aikaa.
Baarin alakerrassa alkoi 90's club night. Tuli Backstreet Boysia, Spice Girlsiä ja muita tuttuja ysärihittejä. Huomasin eräällä pojalla Crazy Lixx paidan ja oli pakko mennä juttelemaan. Siinä se ilta meni tanssiessa.
