19. maaliskuuta 2012

BALLS OUT!

Tänään oli mielenkiintoinen maanantai. En saanut työpaikalla mitään aikaiseksi. Lähetin pari talkoohakemusta festareille, mutta siihen se jäi. Totesin työpaikkaohjaajalleni, että pisti miettimään onko minusta oikeasti toimistohommiin. Pidän enemmän käytännön asioista ja käsillä tekemisestä. Mutta pitäähän jonkun ne paperihommatkin tehdä. Aamusta iski myös keikanjälkeinen masennus.


Töiden jälkeen kävin ostamassa Classic Rock -lehden. Lehden ostettuani kävelin Anttilasta ulos ja vastassani oli mies korin kanssa. Selitti jotain taidejutuista ja tarjosi kookospalloja. Sain hyvän mielen sekä itselle, että miehelle, kun tein samalla pienen lahjoituksen taiteen hyväksi. Odottaessani bussia kävin vielä ostamassa pieniä suklaamunia. Nams. Tätä olen kaivannut.

Cocoballs!
Kuka haluaa munaa?

Pisti hieman hymyilyttämään, kun luin bussissa matkalla opistolle Reckless Loven kolmesivuista haastattelua Classic Rock lehdestä. Ollista kirjoitettiin seuraavasti: "golden-maned Viking love-god singer". Lisäksi Universal kuvailee bändiä mm. näin: "the Barons of Boinky-Boink". :D


:: HAIL TO THE MERRY METAL ::

Viime viikonloppu oli yksi parhaimmista tässä kuussa.

Riikka soittaa vaille kaksi iltapäivällä, vastaan: "Oon ihan kohta siellä, menee pari minuuttia." Otin Riikan kyytiin ja ajoimme auton parkkiin entisen kouluni viereen.

Keikkapaikalle saavuttuamme paikalla olikin jo muutamia tuttuja, Tessa, Ira, Anna, Hanna-Mari, Hanna... Siinä muutama tunti oltuamme lähdimme Riikan kanssa hakemaan kännykkääni autosta ja samalla kävimme McDonaldsista "ravitsevaa" syötävää.

Jonotus meni yllättävän nopeasti hyvässä seurassa. Iltapäivän kuluessa seuraamme liittyivät myös Jenna ja muutamia muita, joita en nyt tähän hätään muista :)

Tuntia ennen ihmiset järjestäytyivät jonoon. Tuli pientä kränää järjestyksestä, mutta lopulta naurettiin koko asialle. Taloon oli kaksi sisäänpääsyä, toisesta pääsi ennakkolipulliset ja toisesta ilman. Jonotimme pääoven edessä. Kun ovet aukaistiin, ladoin rahat tiskiin, heitin takin narikkaan ja juoksin vauhdilla saliin. Pääsimme toiseen riviin keskelle.

Lämppärinä toimi Perk. Yhtyeessä oli tuttu rumpali yläasteajoilta. Itse en kuulu kyseisen musiikkityylin kuuntelijoihin, mutta taitavia muusikoita he ovat. Fiilistelymusiikiksi erittäin toimivaa.

Reckless Love onkin sitten toinen tarina.. Lämppärin lopetettua astuu Pepe lavalle ja yleisö alkaa kiljumaan täyttä päätä. Seuraavassa sekunnissa tulee Jalle ja kiljuminen jatkuu. Eikä siinä vielä kaikki, Hessun ilmaannuttua lavalle teinien kurkut huutavat hoosiannaa. Tässä vaiheessa olisi tarvittu korvatulppia. Keikka ei ollut vielä edes alkanut. Pyörittelimme vain päitämme Riikan kanssa.

Holtittoman rakkauden settilista oli yllätyksiä täynnä. Kappaleita tuli niin vanhalta, kuin uudelta albumilta. :) Keikka oli tajuton, niin kuin aina. Voisin jopa verrata Lontoon meininkiin. Yleisö oli hurmiossa. Kaikki huusi, hyppi ja kiljui. Eturivin aita meinasi kaatua monta kertaa, kun ihmiset työntyivät takaa yrittäessään koskettaa Ollia tai Pepeä. Hiki virtasi niin bändillä kuin yleisöllä. Fiilis oli nähtävästi katossa ellei taivaissa.

Reckless Love soitti viimeisenä biisinä "One More Timen". Ei aikaakaan kun jätin paikkani ja juoksin taakse hyppimään innoissani. Riikka tuli perästä aivan yhtä sekaisin. Takana seisoskelivat myös Mimosa, Miitu, Henri, Venla, Jani, Paula ja Saija. :)

Keikan jälkeen oli vuorossa nestetankkaus. Kun muut jäivät odottamaan pojilta nimmareita, lähdimme Riikan kanssa ulos. Jonkun ajan päästä Perkin pojat tulivat myös ulos. Vaihdoimme pari sanaa heidän kanssaan.

Talo alkoi pian tyhjentyä. Kävelimme nuokkarin taakse, siellä oli poikien keikkabussi. Joitakin ihmisiä pyöri bussin ympärillä. Hessu tulee ja näyttää hyvin kiireiseltä. Riikka pyytää miestä pikaisesti kuvaan. "Luulis kameran olevan jo valmiina.." Hessu sanoo virne naamallaan. Otimme nopeasti kuvat.

Hetki bussin lähtemisen jälkeen ulos tulivat myös Olli ja Pepe. Mutta näin heidät vain vilaukselta. Loppuvaiheessa meinasi tulla itku, mutta pystyin hillitsemään itseni.

Voi kyllä sanoa, että yksi parhaimmista Reckless Loven keikoista. Ei ehkä paras, mutta sijoittuu vähintään Top10 listalle :)

Kiitos kaikille paikalla olleille. Erityiskiitos apinalaumalle <3

2 kommenttia:

  1. oli kyllä aika super meininki!:)

    VastaaPoista
  2. toi keikka oli helvetin hyvä (: jotenki sen tietää aina siitä ku alkaa keikan jälkee ääni ''pikkasen'' pettää ja tärisee... viimeks lokakuussa oli toi olo keikan jälkeen!

    VastaaPoista

Hei sinä anonyymi, jätäthän nimimerkkisi viestikenttään.
Ei asiatonta kirjoittelua, kiitos!

Hey anonymous, use a nickname, please.
No irrelevant comments.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...