Kiitokset seurasta Piia, Sanna, Anu ja Jenna :)
9. marraskuuta 2012
Dirty Little Dead Girl
Brittibändi theFALLEN ja viimeistä kertaa esiintyvä Black Crows Break the Silence soittivat Jyväskylän Pub Katseessa viime lauantaina 3.11.2012. Tämän päivityksen pyhitän keikkakuville.
Kiitokset seurasta Piia, Sanna, Anu ja Jenna :)
Kiitokset seurasta Piia, Sanna, Anu ja Jenna :)
6. marraskuuta 2012
A Pirate's Life For Me
Selviydyttäni viimein Englannin matkan jälkeisestä "masennuksesta", on aika katsoa tulevaa keikkalistaa. Se ei ole järin pitkä, mutta bändit sitäkin paremmat. "Ei se määrä, vaan se laatu".
Ruotsalainen bändi Crazy Lixx pyörähtää tässä kuussa Suomessa kahden keikan verran. Tällä kertaa sinikeltaiset pitkätukat soittavat Helsingin Bar Bäkkärissä perjantaina 23. marraskuuta ja seuraavana päivänä Vaasan Leipätehtaalla. Lämmittelijänä nähdään niin ikään ruotsalainen Shotgun Sally.
Lixxit soittivat ensimmäisen Suomen keikkansa syksyllä 2010 Helsingin On The Rocksissa. Itse en päässyt paikalle silloin ja kyllä harmitti.
Helsingin keikalle tiedän tulevan paljon ystäviäni, Vaasa on asia erikseen. En ole koskaan ennen käynyt siellä, enkä tiedä kenen kanssa menen. Varasin jo hotellinkin. Toivotaan, että keikkapäivämäärät pitävät.
Tammikuussa on luvassa Merirock 2013-risteily Viking Linen Viking XPRESS:llä. Esiintymässä ovat mm. theFALLEN, The Riot Soul ja Hybrid Children. Tämä on ensimmäinen rokkiristeilyni sitten Sweden Rock cruisen (2010). Risteilylle on tulossa paljon kavereita ja muita tuttuja. Mahtava reissu siis tulossa.
ALL ABOARD!
23. lokakuuta 2012
On the road in UK - Nottingham
:: Reckless Love, Mallory Knox & Rock City, Nottingham 13.10.2012 ::
Heräiltiin kymmenen aikoihin. Sian toi kahvia. Lähdimme aamupalalle läheiseen ravintolaan, traditional English breakfast: pekonia, kananmunaa, makkaraa, papuja, sieniä, toastia... En ehkä pystyisi syömään sellaista joka aamu, mutta tällä kertaa söin kaikki :)
Aamupalan jälkeen menimme hetkeksi Sianin luokse, ennen kuin lähdimme taksilla Norwichin asemalle. Sieltä hyppäsimme Lauran kanssa junaan, joka vei meidät Nottinghamiin. Matkalla kuuntelimme musiikkia ja nukuimme.
Perillä olimme 14.30. Kävelimme Rachelille. Oli mukava päästä perille. Rachel otti meidät ilolla vastaan. Myös Cayleigh saapui jonkin ajan kuluttua. Aloimme valmistautua iltaa varten.
Tilasimme taksin, koska emme jaksaneet kävellä Rock Cityyn. Siellä oli kaksi lämppäriä, Mallory Knox oli soittamassa kun saavuimme. Ostettiin juomat, otettiin kuvia... Yleisöä oli paljon.
Keikka alkoi. Pepellä oli päässään silinteri. Odotin, että he soittaisivat Speedin' ja niin he soittivat. Tuli taas hypittyä kuin mikäkin hullu. Taisin tirauttaa kyyneleetkin jossain välissä. Keikan jälkeen menin juttelemaan Reckless Loven ääniteknikon, Jannen kanssa ja totesin, että Rock Cityn keikka oli paras näistä kaikista kolmesta, joilla olin ollut. Hän oli samaa mieltä.
Menimme tyttöjen kanssa ulos ottamaan Reckless Loven poikia. Jonkun aikaa odoteltuamme he tulivat. Otimme kuvia ja juttelimme höpöhöpöjuttuja.
Aikamme rupateltuamme Janne kysyi jatkopaikkaa, Salutation Inn. Sinne siis. Pieni paikka, paljon ihmisiä. Ahdasta, kuumaa... Ei loppujen lopuksi haitannut. Pepe, Jalle ja Janne saapuivat paikalle. Tilattiin oluet, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. :)
Oli aika lähteä. Jalkoihin sattui. Menimme syömään läheiseen pikaruokalaan. Tilasin kebab-ranskalaiset valkosipulimajoneesilla. Siihen tuli lisäksi hampurilainen. Tulee ihan vesi kielelle kun ajattelee...
Lähdimme kävelemään Rachelille. Minä ja Cayleigh kävelimme ilman kenkiä Rachelille. Mahtava ilta. Thank you.
___
:: JETTBLACK & Night By Night at Rock City (Rescue Rooms), Nottingham 14.10.2012 ::
Lähdimme Rachelilta juomaan yhdet erääseen baariin, jonka nimeä en nyt muista. Jatkoimme siitä sitten Rescue Roomsiin (Rock Cityn alakerta, pienempi kuin edellisen illan keikkapaikka).
Olin tilannut lipun etukäteen, mutta en saanut "normaalia" lippua mukaani, en edes leimaa. Pääsin sisään varausnumeron avulla. Tylsää. Sisälle käveltyämme näin Chrisin (New Generation Superstarsin ex-rumpali) paitamyyntipisteellä. Rynnistin halaamaan häntä. Melkein itkin. Tiesin, että Chris oli EHKÄ tulossa, mutten osannut odottaa sitä oikeasti.
Kävin Lauran kanssa hakemassa oluet ja jatkoimme Chrisin kanssa juttelemista. Hän haki minulle toisen oluen. :) Night By Night soittaa taustalla, mutta en pystynyt keskittymään sen katsomiseen.
Pyörähdän Jettblackin paitamyyntipisteellä hamuamassa pinssejä ja muuta krääsää. Olin jo kaivamassa rahojani, kun mies sanoo: "Don't worry..." ja ojentaa minulle 4 kpl Jettblack pinssejä FOR FREE!
Kun bändi tuli lavalle, juoksin yleisöön suomenlippu kädessäni. En ole koskaan ollut niin innoissani. Ensimmäinen kappale oli "Two Hot Girls". Tottakai menin sekaisin, koska olin toivonut sitä.
Koko keikka oli hurja, heilutin suomenlippua. Osasin kaikki kappaleet. Hivuttauduin keikan puolessa välissä toiseen riviin basisti Tomin puolelle. Minulta loppui kamerasta akku kesken "Prison Of Love":n. Se on yksi parhaimmista kappaleista uudella albumilla.
Keikan jälkeen Chrisin tyttöystävä Rose otti yhteiskuvat minun ja Jettblackin poikien kanssa. Sanoin jokaiselle tämän olleen minun ensimmäinen Jettblack-keikka ja kerroin rakastavani bändiä. Kuvien lisäksi pyysin nimikirjoitukset molempiin levynkansiin.
Tapasin uudelleen (Trash Festeissä edellisenä viikonloppuna) myös Night By Nightin kitaristin, Benin. Hän oli iloinen nähdessään minut Englannissa.
Chris ja Rose lähtivät, jäimme tyttöjen kanssa vielä hetkeksi baariin. Matt kutsui meidät takahuoneeseen. Kävelimme Lauran ja Cayleighin kanssa hänen perässään.
Takahuoneessa tapasin kaikki Jettblackin pojat. TV:stä tuli "Snakes on a plane". Kommentoimme sitä huonoksi elokuvaksi. Tom otti meistä kuvia, vahingossa videonkin. Oli tosi mukava jutella bändin poikien kanssa.
En muista kellonaikaa, kun poistuimme takahuoneesta. En ehtinyt hyvästellä poikia. Aloin itkemään hullun lailla, kun menimme samaiseen pikaruokalaan, jossa olimme olleet edellisenä yönä. Laura soitti Jettblackin basistille, Tomille ja antoi puhelimen minulle. Itkin kahta kauheammin, kun sain kyyneleiden takaa sanotuksi ikävöivän heitä.
:: Last days in Nottingham ::
Keikan jälkeinen aamu oli todella hehkeä. Heräiltiin kymmenen aikoihin.Olin nukkunut ehkä 5-6 tuntia ja olin virkeä. Cayleigh lähti ennen meitä.
Rachelin poikaystävä Jonny (soittaa bändissä nimeltä Suicide Tuesday) tuli kotiin kuuden aikoihin. Oli kamala nälkä. Rachel laittoi salaattia, Jonny teki maailman parasta omelettia. Siinä oli sieniä, juustoa ja makkaraa. Chilli darrapäivä meni loistavasti. Katsoimme suklaakakun ääressä Rock Of Ages-elokuvan.
Seuraavana aamuna (tiistaina, päivä ennen lentoa) Rachel nousi ylös aikaisin ja lähti töihin. Nousimme Lauran kanssa kymmeneltä. Jonnykin oli jo lähtenyt. Lauralla tuli kiire töihin. Jäin itse vielä pariksi tunniksi. Söin rauhassa aamupalaa ja katsoin Paavo Pesusientä.
Pakkasin loput tavarani ja lähdin kävelemään kohti Nottinghamin rautatieasemaa. Vedet nousi silmiin, kun ajattelin, mitä kaikkea mahtavaa oli tapahtunut parin päivän sisällä.
Saavuin asemalle. Ostin kahvia ja suklaaleivoksen. Laitoin viestiä AJ:lle (New Generation Superstarsin laulaja Aaron James), että juna menee Leicesterin kautta ja voisin poiketa kaupungilla. Hän luuli sitä vitsiksi. :D Näimme Leicesterin asemalla, AJ tuli autolla. Menimme kahville ja juttelimme kaikesta. Kierrettiin hetki kaupunkia. Käveltiin läpi isojen ostoskeskusten.
Aaron sanoi, että jos olisin ilmoittanut aikaisemmin tulostani, hän olisi voinut ottaa töistä vapaata ja näyttää minulle kaupunkia. Hän heitti minut takaisin asemalle. Oli kaksi minuuttia aikaa ehtiä Stanstediin menevään junaan ja hyvin ehdinkin. Matka meni hitaasti...
Kun saavuin lentokentällä, laitoin Aaronille viestiä, että olin päässyt perille. Laitoin myös porukoille viestiä. Noin 12 tuntia lähtöön aikaa. Asetuin Ryanairin vastaanottotiskin edustalle. Kieristelin lattialla saadakseni hyvän asennon, jotta saisin unen päästä kiinni. Söin välillä eväitä. Nukuttuani hetken heräsin neljän maissa ja huomasin vastaanottotiskin avautuneen. Edessä oli jono ihmisiä jonottamassa lentoaan.
Söin loput evääni, kävin siistiytymässä ja menin itsekin jonottamaan. Sain matkalaukun pois käsistäni ja lähdin turvatarkastukseen. Sen läpi päästyäni menin odottamaan, jotta portti lennolle aukeaisi. Kiertelin taxfree alueen läpi. Harmittelin, koska en voinut ostaa mitään tuliaisia. Kävin hetken tietokoneella päivittämässä tilannetta. Ostin aamupalaksi sandwichin ja mehua.
Gate #44 ilmestyi taululle. Kävelin pikavauhtia, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa koneeseen. Ei oikeastaan ollut väliä, koska matkustin yksin. Minua väsytti ja oli edelleen nälkä. Aloin heti nousun jälkeen nukkumaan, vieressäni istuva tyttö torkkui myös.
Olimme perillä klo 12.10 Suomen aikaa. En ehtinyt junaan, soitin äidille tulevani bussilla. Odotin matkalaukkuni ja juoksin Tampereen keskustaan menevään bussiin. Ehdin juuri ja juuri. Soitin Nikelle, juteltiin koko matka aina linja-autoasemalle asti.
Ostin asemalta kahvia ja sämpylän ja hyppäsin Kuopioon menevään bussiin. Oli ihana päästä viimein kotiin. Haikeana muistelen reissua.
___
Olen niin onnellinen siitä, että:
- Lähdin yksin Englantiin
- Minulla on ystäviä, joiden luona yöpyä, joiden kanssa juhlia ja kierrellä kaupunkia
- Sain nähdä kaksi lempibändiä maassa, jonka aksenttia ja ihmisiä rakastan yli kaiken
- Pääsin viimein Nottinghamiin
- Näin Chrisin, koska hän on yksi ihanimmista ihmisistä joita tiedän :)
Kaikki oli sen arvoista. Ikävä jo takaisin...
___
On the road in UK - London & Norwich:
http://kingdomofspeedprincess.blogspot.fi/2012/10/on-road-in-uk-london-norwich.html
Heräiltiin kymmenen aikoihin. Sian toi kahvia. Lähdimme aamupalalle läheiseen ravintolaan, traditional English breakfast: pekonia, kananmunaa, makkaraa, papuja, sieniä, toastia... En ehkä pystyisi syömään sellaista joka aamu, mutta tällä kertaa söin kaikki :)
Aamupalan jälkeen menimme hetkeksi Sianin luokse, ennen kuin lähdimme taksilla Norwichin asemalle. Sieltä hyppäsimme Lauran kanssa junaan, joka vei meidät Nottinghamiin. Matkalla kuuntelimme musiikkia ja nukuimme.
Perillä olimme 14.30. Kävelimme Rachelille. Oli mukava päästä perille. Rachel otti meidät ilolla vastaan. Myös Cayleigh saapui jonkin ajan kuluttua. Aloimme valmistautua iltaa varten.
Tilasimme taksin, koska emme jaksaneet kävellä Rock Cityyn. Siellä oli kaksi lämppäriä, Mallory Knox oli soittamassa kun saavuimme. Ostettiin juomat, otettiin kuvia... Yleisöä oli paljon.
 |
| Vasemmalta: Rachel, Laura, minä, Scotty & Kerry |
 |
| Vasemmalta: Minä, Cayleigh, Julia, Kaye & Laura |
Keikka alkoi. Pepellä oli päässään silinteri. Odotin, että he soittaisivat Speedin' ja niin he soittivat. Tuli taas hypittyä kuin mikäkin hullu. Taisin tirauttaa kyyneleetkin jossain välissä. Keikan jälkeen menin juttelemaan Reckless Loven ääniteknikon, Jannen kanssa ja totesin, että Rock Cityn keikka oli paras näistä kaikista kolmesta, joilla olin ollut. Hän oli samaa mieltä.
Menimme tyttöjen kanssa ulos ottamaan Reckless Loven poikia. Jonkun aikaa odoteltuamme he tulivat. Otimme kuvia ja juttelimme höpöhöpöjuttuja.
Aikamme rupateltuamme Janne kysyi jatkopaikkaa, Salutation Inn. Sinne siis. Pieni paikka, paljon ihmisiä. Ahdasta, kuumaa... Ei loppujen lopuksi haitannut. Pepe, Jalle ja Janne saapuivat paikalle. Tilattiin oluet, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. :)
Oli aika lähteä. Jalkoihin sattui. Menimme syömään läheiseen pikaruokalaan. Tilasin kebab-ranskalaiset valkosipulimajoneesilla. Siihen tuli lisäksi hampurilainen. Tulee ihan vesi kielelle kun ajattelee...
Lähdimme kävelemään Rachelille. Minä ja Cayleigh kävelimme ilman kenkiä Rachelille. Mahtava ilta. Thank you.
___
:: JETTBLACK & Night By Night at Rock City (Rescue Rooms), Nottingham 14.10.2012 ::
Heräsimme kymmenen aikoihin. Lähdimme Sunday Roastille Englannin vanhimpaan pubiin, "Ye Olde trip to Jerusalem". Terveellinen aamupala.
 |
| Yammyyy... |
Masut pullollaan menimme hetkeksi takaisin Rachelin luo ja lähdimme luistelemaan.
Matkalla jäähallille vastaan käveli kaksi mieshenkilöä, kuului: "Moro!". Nauroimme katketaksemme, kun tajusimme ketä he olivat. Jalle ja Pepe!
Luistimet oli painavempia kuin Suomessa. Tarjolla ei ollut kuin kaunokkeja. Katselin huvittuneena muita luistelijoita. Etenivät haparoiden. Itse olen pienestä pitäen osannut luistella. Kaunokit minulla oli jonkun aikaa, mutta siirryin niistä pian tavallisiin luistimiin.
Olin jo kierrosta edellä, kun muut olivat luistelemassa vasta ensimmäistä kierrosta. Luistelimme ehkä noin tunnin ajan. Kun tulimme takaisin Rachelille, joimme teetä ja söimme herkkuvoileipiä.
Lähdimme Rachelilta juomaan yhdet erääseen baariin, jonka nimeä en nyt muista. Jatkoimme siitä sitten Rescue Roomsiin (Rock Cityn alakerta, pienempi kuin edellisen illan keikkapaikka).
Olin tilannut lipun etukäteen, mutta en saanut "normaalia" lippua mukaani, en edes leimaa. Pääsin sisään varausnumeron avulla. Tylsää. Sisälle käveltyämme näin Chrisin (New Generation Superstarsin ex-rumpali) paitamyyntipisteellä. Rynnistin halaamaan häntä. Melkein itkin. Tiesin, että Chris oli EHKÄ tulossa, mutten osannut odottaa sitä oikeasti.
 |
| Chris |
Kävin Lauran kanssa hakemassa oluet ja jatkoimme Chrisin kanssa juttelemista. Hän haki minulle toisen oluen. :) Night By Night soittaa taustalla, mutta en pystynyt keskittymään sen katsomiseen.
Pyörähdän Jettblackin paitamyyntipisteellä hamuamassa pinssejä ja muuta krääsää. Olin jo kaivamassa rahojani, kun mies sanoo: "Don't worry..." ja ojentaa minulle 4 kpl Jettblack pinssejä FOR FREE!
Kun bändi tuli lavalle, juoksin yleisöön suomenlippu kädessäni. En ole koskaan ollut niin innoissani. Ensimmäinen kappale oli "Two Hot Girls". Tottakai menin sekaisin, koska olin toivonut sitä.
Koko keikka oli hurja, heilutin suomenlippua. Osasin kaikki kappaleet. Hivuttauduin keikan puolessa välissä toiseen riviin basisti Tomin puolelle. Minulta loppui kamerasta akku kesken "Prison Of Love":n. Se on yksi parhaimmista kappaleista uudella albumilla.
Keikan jälkeen Chrisin tyttöystävä Rose otti yhteiskuvat minun ja Jettblackin poikien kanssa. Sanoin jokaiselle tämän olleen minun ensimmäinen Jettblack-keikka ja kerroin rakastavani bändiä. Kuvien lisäksi pyysin nimikirjoitukset molempiin levynkansiin.
 |
| Jon |
 |
| Will |
 |
| Matt |
 |
| Tom |
Tapasin uudelleen (Trash Festeissä edellisenä viikonloppuna) myös Night By Nightin kitaristin, Benin. Hän oli iloinen nähdessään minut Englannissa.
Chris ja Rose lähtivät, jäimme tyttöjen kanssa vielä hetkeksi baariin. Matt kutsui meidät takahuoneeseen. Kävelimme Lauran ja Cayleighin kanssa hänen perässään.
Takahuoneessa tapasin kaikki Jettblackin pojat. TV:stä tuli "Snakes on a plane". Kommentoimme sitä huonoksi elokuvaksi. Tom otti meistä kuvia, vahingossa videonkin. Oli tosi mukava jutella bändin poikien kanssa.
En muista kellonaikaa, kun poistuimme takahuoneesta. En ehtinyt hyvästellä poikia. Aloin itkemään hullun lailla, kun menimme samaiseen pikaruokalaan, jossa olimme olleet edellisenä yönä. Laura soitti Jettblackin basistille, Tomille ja antoi puhelimen minulle. Itkin kahta kauheammin, kun sain kyyneleiden takaa sanotuksi ikävöivän heitä.
:: Last days in Nottingham ::
Keikan jälkeinen aamu oli todella hehkeä. Heräiltiin kymmenen aikoihin.Olin nukkunut ehkä 5-6 tuntia ja olin virkeä. Cayleigh lähti ennen meitä.
Rachelin poikaystävä Jonny (soittaa bändissä nimeltä Suicide Tuesday) tuli kotiin kuuden aikoihin. Oli kamala nälkä. Rachel laittoi salaattia, Jonny teki maailman parasta omelettia. Siinä oli sieniä, juustoa ja makkaraa. Chilli darrapäivä meni loistavasti. Katsoimme suklaakakun ääressä Rock Of Ages-elokuvan.
Seuraavana aamuna (tiistaina, päivä ennen lentoa) Rachel nousi ylös aikaisin ja lähti töihin. Nousimme Lauran kanssa kymmeneltä. Jonnykin oli jo lähtenyt. Lauralla tuli kiire töihin. Jäin itse vielä pariksi tunniksi. Söin rauhassa aamupalaa ja katsoin Paavo Pesusientä.
Pakkasin loput tavarani ja lähdin kävelemään kohti Nottinghamin rautatieasemaa. Vedet nousi silmiin, kun ajattelin, mitä kaikkea mahtavaa oli tapahtunut parin päivän sisällä.
Saavuin asemalle. Ostin kahvia ja suklaaleivoksen. Laitoin viestiä AJ:lle (New Generation Superstarsin laulaja Aaron James), että juna menee Leicesterin kautta ja voisin poiketa kaupungilla. Hän luuli sitä vitsiksi. :D Näimme Leicesterin asemalla, AJ tuli autolla. Menimme kahville ja juttelimme kaikesta. Kierrettiin hetki kaupunkia. Käveltiin läpi isojen ostoskeskusten.
Aaron sanoi, että jos olisin ilmoittanut aikaisemmin tulostani, hän olisi voinut ottaa töistä vapaata ja näyttää minulle kaupunkia. Hän heitti minut takaisin asemalle. Oli kaksi minuuttia aikaa ehtiä Stanstediin menevään junaan ja hyvin ehdinkin. Matka meni hitaasti...
Kun saavuin lentokentällä, laitoin Aaronille viestiä, että olin päässyt perille. Laitoin myös porukoille viestiä. Noin 12 tuntia lähtöön aikaa. Asetuin Ryanairin vastaanottotiskin edustalle. Kieristelin lattialla saadakseni hyvän asennon, jotta saisin unen päästä kiinni. Söin välillä eväitä. Nukuttuani hetken heräsin neljän maissa ja huomasin vastaanottotiskin avautuneen. Edessä oli jono ihmisiä jonottamassa lentoaan.
Söin loput evääni, kävin siistiytymässä ja menin itsekin jonottamaan. Sain matkalaukun pois käsistäni ja lähdin turvatarkastukseen. Sen läpi päästyäni menin odottamaan, jotta portti lennolle aukeaisi. Kiertelin taxfree alueen läpi. Harmittelin, koska en voinut ostaa mitään tuliaisia. Kävin hetken tietokoneella päivittämässä tilannetta. Ostin aamupalaksi sandwichin ja mehua.
Gate #44 ilmestyi taululle. Kävelin pikavauhtia, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa koneeseen. Ei oikeastaan ollut väliä, koska matkustin yksin. Minua väsytti ja oli edelleen nälkä. Aloin heti nousun jälkeen nukkumaan, vieressäni istuva tyttö torkkui myös.
Olimme perillä klo 12.10 Suomen aikaa. En ehtinyt junaan, soitin äidille tulevani bussilla. Odotin matkalaukkuni ja juoksin Tampereen keskustaan menevään bussiin. Ehdin juuri ja juuri. Soitin Nikelle, juteltiin koko matka aina linja-autoasemalle asti.
Ostin asemalta kahvia ja sämpylän ja hyppäsin Kuopioon menevään bussiin. Oli ihana päästä viimein kotiin. Haikeana muistelen reissua.
___
Olen niin onnellinen siitä, että:
- Lähdin yksin Englantiin
- Minulla on ystäviä, joiden luona yöpyä, joiden kanssa juhlia ja kierrellä kaupunkia
- Sain nähdä kaksi lempibändiä maassa, jonka aksenttia ja ihmisiä rakastan yli kaiken
- Pääsin viimein Nottinghamiin
- Näin Chrisin, koska hän on yksi ihanimmista ihmisistä joita tiedän :)
Kaikki oli sen arvoista. Ikävä jo takaisin...
___
On the road in UK - London & Norwich:
http://kingdomofspeedprincess.blogspot.fi/2012/10/on-road-in-uk-london-norwich.html
22. lokakuuta 2012
On the road in UK - London & Norwich
Yksin matkustamisessa on puolensa, saa itse päättää minne menee ja milloin. Tosin buukkasin keikkojen takia junaliput etukäteen. Tällä ensimmäisellä puoliskolla kerron, kuinka matkani alkoi ja mitä tapahtui Lontoossa ja Norwichissa. :)
___
Lähdin Pasilasta Tampereelle sunnuntaina 7. lokakuuta (heti Trash Festien jälkeisenä päivänä). Perille saavuttuani raahasin itseni Mimmulle ja Jossulle. Lähdimme myöhemmin illalla käymään uudessa Raideri-nimisessä baarissa. Muistuttaa erehdyttävästi Helsingin Bar Backstagea. Yhdet juotuamme suuntasimme hetkeksi Hällään.
Maanantaina lagattiin. Katsoin Disney-leffoja, kun Jossu ja Mimmu olivat poissa. Heillä on kaksi kissaa. Hirveitä rontteja. Tiistaina piti lähteä visailemaan Dog's Homeen, mutta sain niin pahan astmakohtauksen, etten voinut lähteä. Kuumekin nousi. Ihan kamala olo. Otin särkylääkettä, jotta kuume laskisi. Aloin katsomaan Wall-E:tä ja kuume meni onneksi parissa tunnissa ohitse. Thank god. Matkakuumetta kenties...
"Good morning starshine, the earth says hello!"
Heräsin seitsemän aikoihin. Meikkasin, puin päälleni ja söin aamupalan. Yritin etsiä hammasharjaani jo edellisenä iltana, mutta se oli edelleen hukassa... Lähdin Mimmulta ajoissa, jotta ehtisin klo 9.35 bussiin, suuntana Tampere-Pirkkala lentoasema.
Olin lentokentällä n. klo 10.40. Check in aukesi pian sen jälkeen. Matkalaukkuni painoi 10.6 kg ja reppu tasan 6 kg. Luulin että painaisi enemmän. Vielä olisi mahtunut parit kengät mukaan... ;) Turvatarkastuksesta läpi ja lennon odottelua. Soitin porukoille ja poikaystävälleni. Toivottivat hyvää matkaa! Kun viimein pääsin koneeseen, aloin nukkumaan. Viimeksi lähtö viivästyi puolella tunnillla.
Kun kone oli laskeutunut, hymy levisi huulilleni, VIHDOINKIN TÄÄLLÄ!
Ostin bussilipun Victoria Stationille. Bussissa oli hirveän kuuma. Matka kesti 1 tunti 15 minuuttia ja maksoi liikaa (yritin selvitä mahdollisimman pienellä budjetilla). Perille päästyäni soitin Lynnille asemalta ja kysyin, miten pääsen hänen luokseen. Harhailin löytääkseni asemalle ja oikean metron, mutta olin väärällä puolella raidetta. West NOT East. Hups.
Määräpaikka oli Hounslow Central. Asemalle saavuttuani lähdin seuraamaan tulostettua reittiohjetta Lynnin asunnolle. Olin oikealla kadulla, mutta en tiennyt miten pääsen sisään. Taas soitto Lynnille, "Paina ensin sitä, sitten tätä..." OK. Pääsin vihdoin ja viimein sisään.
Sain ruokaa, ahh.. Kinkussa oli keskellä "kananmuna". Lynn teki minulle kaakaota, johon hän laittoi vaahtokarkkeja. Namiii.. Siinä kaakaon ääressä juteltiin pitkä tovi ennen nukkumaanmenoa.
:: Reckless Love, Mallory Knox & New Device at Barfly, London 11.10.2012 ::
Heräilin puolen päivän aikoihin. En päässyt vielä poistumaan huoneestani, koska Lynnin tyttärellä oli tapaaminen. Siispä aloin laittautua iltaa varten.
Pari tuntia odottelin, että pääsisin syömään "aamupalaa". Syötyäni roikuin hetken netissä. Laitoin itseni valmiiksi, hiuslakkakin oli loppunut... R.I.P.
Satoi vettä, kun lähdin Hounslow Centralilta. Kello oli vaille viisi. Illan kohde oli Barfly, joka sijaitsee Chalk Farmilla aivan Camden Townin vieressä. Tunnin matkan jälkeen jäin pois Chalk Farmilla. "Baarikärpäseen" oli tube stationilta matkaa noin 300 metriä.
Kävelin sisään ja tilasin inkivääriolutta. Sain vain samalta maistuvaa juomaa, koska heillä ei ollut lainkaan kyseistä olutta.
Törmäsin Barflyn alakerrassa kahteen suomalaiseen, äiti ja tytär. Olivat myös tulleet katsomaan Reckless Lovea. He olivat olleet myös keikalla O2 Academy Islingtonissa viime marraskuussa. Samalla, jolla minä, Henri ja Venla olimme :)
Seitsemältä olisi pitänyt päästä sisään, mutta pääsimme puoli tuntia myöhemmin. Ostin paitamyyntipisteestä Reckless Loven kiertuepaidan.
Näin Rozin. Halasin. Hän oli viime vuonna tuuraamassa Night By Nightin rumpalia Trash Fest Kick Offeilla Semifinalissa. Hänen bändinsä, New Device, soitti ensimmäisenä. Mahtava!
Toisena lämppärinä oli Mallory Knox, joka kiertää Englantia Reckless Loven kanssa. Olin kuunnellut muutamia kappaleita ennen lähtöä, mutta ei oikein ollut minulle mieleistä musiikkia. Muu yleisö tosin tykkäsi ja lauloi mukana.
Kovasti odotimme jo Reckless Lovea. Olimme eturivissä vasemmassa laidassa. Holtittomat apinat olivat taas mahtavia. Settilista oli hauska. Kuulimme keikalla myös covereita; Queen - Tie Your Mother Down & Def Leppard - Hysteria. Pojat vetivät noin tunnin mittaisen setin.
Keikan jälkeen odotimme lavan edessä jonkun aikaa. Ääniteknikko huomasi meidän puhuvan Suomea: "Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?" ;D
Aloimme tehdä lähtöä... Hyvästelin Rozin, oli kiva nähdä häntä pitkästä aikaa. Lähdimme alakertaan ja ulos. Otimme taksin Kings Crossille, josta hyppäsin metroon. Matka ei onneksi tällä kertaa kestänyt tuntia. Söin yöpalaa ja painuin sitten nukkumaan.
:: Reckless Love, Mallory Knox & Wicked Faith at The Waterfront, Norwich 12.10.2012 ::
Heräsin 8.30, menin suihkuun ja söin aamupalan. Kun aloin valmistautua, harmittelin edelleen hiuslakan loppumista... Lynn teki eväitä mukaan. Lähdin matkaan ennen klo 11.
Junan oli määrä lähteä Liverpool Streetiltä tasan yhdeltä. Olin ajoissa asemalla. Printtasin ennakkoon maksetut liput lippuautomaatista ja odottelin junan saapumista. Odotellessa kävin Claire'sta ostamassa koruja. Juna tuli ja lähti ajallaan. Ei niin kuin Suomessa, aina myöhässä.
Seuraavana määräpaikkana oli Norwich ja illalla Reckless Loven keikka Waterfrontissa.
Saavuin Norwichin asemalle, Laura oli minua vastassa. Lähdimme hakemaan pitkän matkan päästä avainta, jotta pääsisimme seuraavaan majapaikkaan eli Sianin luokse. Kävimme matkalla ostamassa hiuslakkaa sekä juotavaa illaksi.
Olimme Sianin luona neljän aikoihin. Purimme tavarat. Olohuone näytti kaaokselta jo muutaman minuutin oleskelun jälkeen. Aloimme valmistautua.
Sian ja Leon tulivat jonkin ajan kuluttua. Kello läheni kahdeksaa, oli aika suunnata keikkapaikalle. Saavuttuamme toinen bändi (Mallory Knox) oli jo lavalla.
Huomasin suomipaitamiehen istumassa muutaman metrin päässä tiskistä, menin juttelemaan. Hän kertoi fanittavansa Suomea. On käynyt työmatkoilla Helsingissä. Harmi ettei hän ollut suomalainen, olin siis ainut.
Suomessa keikkojen alkamisajankohta vaihtelevat, baareissa yleensä klo 21-22 eteenpäin (sallitut keikat ja festivaalit ovat asia erikseen). Englannissa keikat päättyvät viimeistään klo 23.
Huutelin ennen keikkaa suomalaiselle ääniteknikolle: "Moi!!!", se vaan naureskeli. Cayleigh liittyi seuraamme. Reckless Loven keikka oli loistava, as usual. Tuli riehuttua tyttöjen kanssa.
Jallella oli syntymäpäivä, lauloimme sille onnittelulaulun. Emme kuulleet sinä iltana yhtään covereita.
Keikan jälkeen menimme ulos vilvoittelemaan. Pojat tulivat hieman sen jälkeen, otimme yhteiskuvia ja juttelimme hetken aikaa.
Baarin alakerrassa alkoi 90's club night. Tuli Backstreet Boysia, Spice Girlsiä ja muita tuttuja ysärihittejä. Huomasin eräällä pojalla Crazy Lixx paidan ja oli pakko mennä juttelemaan. Siinä se ilta meni tanssiessa.
___
On the road in UK - Nottingham:
http://kingdomofspeedprincess.blogspot.fi/2012/10/on-road-in-uk-nottingham.html
___
Lähdin Pasilasta Tampereelle sunnuntaina 7. lokakuuta (heti Trash Festien jälkeisenä päivänä). Perille saavuttuani raahasin itseni Mimmulle ja Jossulle. Lähdimme myöhemmin illalla käymään uudessa Raideri-nimisessä baarissa. Muistuttaa erehdyttävästi Helsingin Bar Backstagea. Yhdet juotuamme suuntasimme hetkeksi Hällään.
Maanantaina lagattiin. Katsoin Disney-leffoja, kun Jossu ja Mimmu olivat poissa. Heillä on kaksi kissaa. Hirveitä rontteja. Tiistaina piti lähteä visailemaan Dog's Homeen, mutta sain niin pahan astmakohtauksen, etten voinut lähteä. Kuumekin nousi. Ihan kamala olo. Otin särkylääkettä, jotta kuume laskisi. Aloin katsomaan Wall-E:tä ja kuume meni onneksi parissa tunnissa ohitse. Thank god. Matkakuumetta kenties...
"Good morning starshine, the earth says hello!"
Heräsin seitsemän aikoihin. Meikkasin, puin päälleni ja söin aamupalan. Yritin etsiä hammasharjaani jo edellisenä iltana, mutta se oli edelleen hukassa... Lähdin Mimmulta ajoissa, jotta ehtisin klo 9.35 bussiin, suuntana Tampere-Pirkkala lentoasema.
Olin lentokentällä n. klo 10.40. Check in aukesi pian sen jälkeen. Matkalaukkuni painoi 10.6 kg ja reppu tasan 6 kg. Luulin että painaisi enemmän. Vielä olisi mahtunut parit kengät mukaan... ;) Turvatarkastuksesta läpi ja lennon odottelua. Soitin porukoille ja poikaystävälleni. Toivottivat hyvää matkaa! Kun viimein pääsin koneeseen, aloin nukkumaan. Viimeksi lähtö viivästyi puolella tunnillla.
 |
| Up in the air |
Kun kone oli laskeutunut, hymy levisi huulilleni, VIHDOINKIN TÄÄLLÄ!
Ostin bussilipun Victoria Stationille. Bussissa oli hirveän kuuma. Matka kesti 1 tunti 15 minuuttia ja maksoi liikaa (yritin selvitä mahdollisimman pienellä budjetilla). Perille päästyäni soitin Lynnille asemalta ja kysyin, miten pääsen hänen luokseen. Harhailin löytääkseni asemalle ja oikean metron, mutta olin väärällä puolella raidetta. West NOT East. Hups.
Määräpaikka oli Hounslow Central. Asemalle saavuttuani lähdin seuraamaan tulostettua reittiohjetta Lynnin asunnolle. Olin oikealla kadulla, mutta en tiennyt miten pääsen sisään. Taas soitto Lynnille, "Paina ensin sitä, sitten tätä..." OK. Pääsin vihdoin ja viimein sisään.
Sain ruokaa, ahh.. Kinkussa oli keskellä "kananmuna". Lynn teki minulle kaakaota, johon hän laittoi vaahtokarkkeja. Namiii.. Siinä kaakaon ääressä juteltiin pitkä tovi ennen nukkumaanmenoa.
 |
| Eggyham toast & cocoa w/ marshmallows |
:: Reckless Love, Mallory Knox & New Device at Barfly, London 11.10.2012 ::
Heräilin puolen päivän aikoihin. En päässyt vielä poistumaan huoneestani, koska Lynnin tyttärellä oli tapaaminen. Siispä aloin laittautua iltaa varten.
Pari tuntia odottelin, että pääsisin syömään "aamupalaa". Syötyäni roikuin hetken netissä. Laitoin itseni valmiiksi, hiuslakkakin oli loppunut... R.I.P.
Satoi vettä, kun lähdin Hounslow Centralilta. Kello oli vaille viisi. Illan kohde oli Barfly, joka sijaitsee Chalk Farmilla aivan Camden Townin vieressä. Tunnin matkan jälkeen jäin pois Chalk Farmilla. "Baarikärpäseen" oli tube stationilta matkaa noin 300 metriä.
Kävelin sisään ja tilasin inkivääriolutta. Sain vain samalta maistuvaa juomaa, koska heillä ei ollut lainkaan kyseistä olutta.
Törmäsin Barflyn alakerrassa kahteen suomalaiseen, äiti ja tytär. Olivat myös tulleet katsomaan Reckless Lovea. He olivat olleet myös keikalla O2 Academy Islingtonissa viime marraskuussa. Samalla, jolla minä, Henri ja Venla olimme :)
Seitsemältä olisi pitänyt päästä sisään, mutta pääsimme puoli tuntia myöhemmin. Ostin paitamyyntipisteestä Reckless Loven kiertuepaidan.
Näin Rozin. Halasin. Hän oli viime vuonna tuuraamassa Night By Nightin rumpalia Trash Fest Kick Offeilla Semifinalissa. Hänen bändinsä, New Device, soitti ensimmäisenä. Mahtava!
 |
| Roz |
Toisena lämppärinä oli Mallory Knox, joka kiertää Englantia Reckless Loven kanssa. Olin kuunnellut muutamia kappaleita ennen lähtöä, mutta ei oikein ollut minulle mieleistä musiikkia. Muu yleisö tosin tykkäsi ja lauloi mukana.
Kovasti odotimme jo Reckless Lovea. Olimme eturivissä vasemmassa laidassa. Holtittomat apinat olivat taas mahtavia. Settilista oli hauska. Kuulimme keikalla myös covereita; Queen - Tie Your Mother Down & Def Leppard - Hysteria. Pojat vetivät noin tunnin mittaisen setin.
 |
| Setlist |
Keikan jälkeen odotimme lavan edessä jonkun aikaa. Ääniteknikko huomasi meidän puhuvan Suomea: "Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan?" ;D
Aloimme tehdä lähtöä... Hyvästelin Rozin, oli kiva nähdä häntä pitkästä aikaa. Lähdimme alakertaan ja ulos. Otimme taksin Kings Crossille, josta hyppäsin metroon. Matka ei onneksi tällä kertaa kestänyt tuntia. Söin yöpalaa ja painuin sitten nukkumaan.
:: Reckless Love, Mallory Knox & Wicked Faith at The Waterfront, Norwich 12.10.2012 ::
Heräsin 8.30, menin suihkuun ja söin aamupalan. Kun aloin valmistautua, harmittelin edelleen hiuslakan loppumista... Lynn teki eväitä mukaan. Lähdin matkaan ennen klo 11.
Junan oli määrä lähteä Liverpool Streetiltä tasan yhdeltä. Olin ajoissa asemalla. Printtasin ennakkoon maksetut liput lippuautomaatista ja odottelin junan saapumista. Odotellessa kävin Claire'sta ostamassa koruja. Juna tuli ja lähti ajallaan. Ei niin kuin Suomessa, aina myöhässä.
Seuraavana määräpaikkana oli Norwich ja illalla Reckless Loven keikka Waterfrontissa.
Saavuin Norwichin asemalle, Laura oli minua vastassa. Lähdimme hakemaan pitkän matkan päästä avainta, jotta pääsisimme seuraavaan majapaikkaan eli Sianin luokse. Kävimme matkalla ostamassa hiuslakkaa sekä juotavaa illaksi.
Olimme Sianin luona neljän aikoihin. Purimme tavarat. Olohuone näytti kaaokselta jo muutaman minuutin oleskelun jälkeen. Aloimme valmistautua.
 |
| Laura & me ♥ |
Sian ja Leon tulivat jonkin ajan kuluttua. Kello läheni kahdeksaa, oli aika suunnata keikkapaikalle. Saavuttuamme toinen bändi (Mallory Knox) oli jo lavalla.
Huomasin suomipaitamiehen istumassa muutaman metrin päässä tiskistä, menin juttelemaan. Hän kertoi fanittavansa Suomea. On käynyt työmatkoilla Helsingissä. Harmi ettei hän ollut suomalainen, olin siis ainut.
Suomessa keikkojen alkamisajankohta vaihtelevat, baareissa yleensä klo 21-22 eteenpäin (sallitut keikat ja festivaalit ovat asia erikseen). Englannissa keikat päättyvät viimeistään klo 23.
Huutelin ennen keikkaa suomalaiselle ääniteknikolle: "Moi!!!", se vaan naureskeli. Cayleigh liittyi seuraamme. Reckless Loven keikka oli loistava, as usual. Tuli riehuttua tyttöjen kanssa.
 |
| Vasemmalta: Cayleigh, Leon, Sian & Laura |
Jallella oli syntymäpäivä, lauloimme sille onnittelulaulun. Emme kuulleet sinä iltana yhtään covereita.
Keikan jälkeen menimme ulos vilvoittelemaan. Pojat tulivat hieman sen jälkeen, otimme yhteiskuvia ja juttelimme hetken aikaa.
Baarin alakerrassa alkoi 90's club night. Tuli Backstreet Boysia, Spice Girlsiä ja muita tuttuja ysärihittejä. Huomasin eräällä pojalla Crazy Lixx paidan ja oli pakko mennä juttelemaan. Siinä se ilta meni tanssiessa.
___
On the road in UK - Nottingham:
http://kingdomofspeedprincess.blogspot.fi/2012/10/on-road-in-uk-nottingham.html
20. lokakuuta 2012
Trash Fest V
:: DAY 1 ::
Kahden viikon matkani alkoi Joensuusta perjantaina 5. lokakuuta 2012. Hyppäsin aamulla Helsinkiin menevään junaan. Istuin Anun viereen, hänkin oli menossa Trash Festiin. Jo puolen tunnin junassa istumisen jälkeen haluaisi olla jo perillä. Nukuin hieman, söin eväät. Matka meni nopeasti.
Juna oli Pasilassa aikataulun mukaisesti klo 13:41. Satoi vettä. Pyörähdin Lidlissä ja Alkossa. En tarkalleen muista missä hostelli (Stadion Hostel) oli. Nään stadionin, mutta kierrän sen kokonaan ympäri. Yltä päältä kastuneena ja hikisenä kirjaudun sisään ja raahaudun huoneeseeni. Hetken hengähdettyäni kaivan esiin vaatteet ja meikit. Kello lähenee kahta... Syön eilisiä eväitä, italian pataa.
Sovin saksalaisen kaverini Steffien kanssa tapaamisesta noin viiden aikoihin. Varttia vaille viisi olen valmis ja kiirehdin raitiovaunupysäkille. Steffie majailee Eurohostellilla. Saavun paikalle, Steffie on ulkona tupakalla. Menemme sisään ja avaamme kaljat, KIPPIS. Musiikki soi.
Viimeiset oluet kurkkuun kaadettuamme lähdimme kävelemään kohti Gloriaa. Keikkapaikan ulkopuolella oli ihmisjoukko odottamassa sisäänpääsyä. Ei vielä ainuttakaan tuttua kasvoa... Jonkin ajan kuluttua Heidi & Kate kävelee kohti, halaan heitä. Good to see you guys!
Kun ovet aukenivat kahdeksan jälkeen, nään tutut britit; NEW GENERATION SUPERSTARS, Berty, Jenny, Matt, Nick.. Kaikki ihanat! :) Halaan ja tervehdin kaikkia. Menemme sisään. Yliannostus tuttuja. Small talk alkaa sujua...
Ruotsalainen ToxicRose avaa Trash Festin. Seuraan bändiä ylätasanteelta. Hyvältä kuulostaa. Yhtyeen basisti Göran on soittanut aiemmilla festeillä mm. Sexydeathissa sekä All Starseissa.
Seuraavana nähdään brittiläinen Night By Night. Olen nähnyt heidät pari kertaa aikaisemmin. Ja uudelleen Nottinghamin Rock Cityssä sunnuntaina 14. lokakuuta.
Brittibändin jälkeen on vuorossa norjalainen Malice In Wonderland. Olen joskus kuunnellut kyseistä yhtyettä. He ovat käyneet pariinkin otteeseen Suomessa, mutta en ole koskaan eksynyt keikalle. Katsoin pari kappaletta edestä ja lähdin sitten lepuuttamaan jalkojani aulan sohvalle.
Hetken seurusteltuani kipusin yläkertaan odottelemaan illan viimeistä bändiä, Dope Stars Inc. Ihmisiä oli kerääntynyt lavan eteen. Keikka alkoi, ja jo parin kappaleen jälkeen minäkin juoksin sekaan.
Tuli armoton hiki, mutta jatkoin edelleen riehumista. "Bang Your Head" yms. bändin "hitit" tarttuivat yleisöön kuin purkka tukkaan. Meno oli huikea ja keikasta jäi varmasti hyvä fiilis niin bändille, kuin yleisölle :) Viimeiset kappaleet olivat jo menossa, kun lähdin hakemaan takkia narikasta, jotta välttäisin ryysiksen.
Kun DSI vihdoin lopetti, osa tutuista sanoi lähtevänsä suoraan nukkumaan, osa Bäkkärille. Itse suuntasin puolivastentahtoisesti Bäkkärille. Siellä jonkun aikaa istuskeltuani päätin kadota. Hostellille oli pitkä matka, mutta kun pääsin perille, uni tuli välittömästi... Zzz
:: DAY 2 ::
Lauantaina heräsin jo ennen puolta päivää. Aamupalan jälkeen kävin suihkussa ja aloin valmistautua. Minun oli oltava Gloriassa klo 18:15, New Generation Superstarsin Meet & Greet ja soundcheck. Eipä juuri mitään erikoista, koska olen ollut samassa "tilanteessa" aiempinakin vuosina. Silti aina mukava nähdä heitä ja jutella heidän kanssaan ilman ylimääräistä hälinää :)
Jäin sisään kun soundcheck päättyi. NGS oli illan ensimmäinen bändi. Odottelin jo hädissäni Iraa, koska hän on ollut aina kanssani New Generation Superstarsin keikalla.
Keikka oli erilaisempi kuin aiemmat NGS:n Trash Fest-keikat. Sanoin AJ:lle jälkikäteen, että he olivat rauhallisempia. Voi osittain johtua siitä, että aiemmat Festit olen ollut aika päissäni.
Lord Of The Lostia en katsonut lainkaan. Muistan aulasta kuulleeni heidän soittavan Backstreet Boysin Everybody:n.
Private Line oli heidän jälkeen. Pidän kahdesta ensimmäisestä levystä (21st Century Pirates & Evel Knievel Factor) mutta nyt bändi on kuivunut kasaan.
Suurin osa yleisöstä oli tullut katsomaan ruotsalaista Deathstarsia. Itse odottelin NGS:n jälkeen kärsimättömänä All Starseja. Soittivat nämä kappaleet:
- The Cult - Lil' Devil
- Mötley Crüe - Kickstart My Heart
- AC/DC - Whole Lotta Rosie
- Johnny Cash - Hurt
- Velvet Revolver - Slither
- Marilyn Manson - The Beautiful People
Johnny Cashin kappaleen aikana aloin itkeä, niinkuin aiempinakin vuosina All Starsien aikaan. Viime kerralla se tapahtui vasta All Starsien jälkeen. hihi.. Sucha crybaby. :P
Kahden viikon matkani alkoi Joensuusta perjantaina 5. lokakuuta 2012. Hyppäsin aamulla Helsinkiin menevään junaan. Istuin Anun viereen, hänkin oli menossa Trash Festiin. Jo puolen tunnin junassa istumisen jälkeen haluaisi olla jo perillä. Nukuin hieman, söin eväät. Matka meni nopeasti.
Juna oli Pasilassa aikataulun mukaisesti klo 13:41. Satoi vettä. Pyörähdin Lidlissä ja Alkossa. En tarkalleen muista missä hostelli (Stadion Hostel) oli. Nään stadionin, mutta kierrän sen kokonaan ympäri. Yltä päältä kastuneena ja hikisenä kirjaudun sisään ja raahaudun huoneeseeni. Hetken hengähdettyäni kaivan esiin vaatteet ja meikit. Kello lähenee kahta... Syön eilisiä eväitä, italian pataa.
Sovin saksalaisen kaverini Steffien kanssa tapaamisesta noin viiden aikoihin. Varttia vaille viisi olen valmis ja kiirehdin raitiovaunupysäkille. Steffie majailee Eurohostellilla. Saavun paikalle, Steffie on ulkona tupakalla. Menemme sisään ja avaamme kaljat, KIPPIS. Musiikki soi.
Viimeiset oluet kurkkuun kaadettuamme lähdimme kävelemään kohti Gloriaa. Keikkapaikan ulkopuolella oli ihmisjoukko odottamassa sisäänpääsyä. Ei vielä ainuttakaan tuttua kasvoa... Jonkin ajan kuluttua Heidi & Kate kävelee kohti, halaan heitä. Good to see you guys!
Kun ovet aukenivat kahdeksan jälkeen, nään tutut britit; NEW GENERATION SUPERSTARS, Berty, Jenny, Matt, Nick.. Kaikki ihanat! :) Halaan ja tervehdin kaikkia. Menemme sisään. Yliannostus tuttuja. Small talk alkaa sujua...
Ruotsalainen ToxicRose avaa Trash Festin. Seuraan bändiä ylätasanteelta. Hyvältä kuulostaa. Yhtyeen basisti Göran on soittanut aiemmilla festeillä mm. Sexydeathissa sekä All Starseissa.
Seuraavana nähdään brittiläinen Night By Night. Olen nähnyt heidät pari kertaa aikaisemmin. Ja uudelleen Nottinghamin Rock Cityssä sunnuntaina 14. lokakuuta.
Brittibändin jälkeen on vuorossa norjalainen Malice In Wonderland. Olen joskus kuunnellut kyseistä yhtyettä. He ovat käyneet pariinkin otteeseen Suomessa, mutta en ole koskaan eksynyt keikalle. Katsoin pari kappaletta edestä ja lähdin sitten lepuuttamaan jalkojani aulan sohvalle.
Hetken seurusteltuani kipusin yläkertaan odottelemaan illan viimeistä bändiä, Dope Stars Inc. Ihmisiä oli kerääntynyt lavan eteen. Keikka alkoi, ja jo parin kappaleen jälkeen minäkin juoksin sekaan.
Tuli armoton hiki, mutta jatkoin edelleen riehumista. "Bang Your Head" yms. bändin "hitit" tarttuivat yleisöön kuin purkka tukkaan. Meno oli huikea ja keikasta jäi varmasti hyvä fiilis niin bändille, kuin yleisölle :) Viimeiset kappaleet olivat jo menossa, kun lähdin hakemaan takkia narikasta, jotta välttäisin ryysiksen.
Kun DSI vihdoin lopetti, osa tutuista sanoi lähtevänsä suoraan nukkumaan, osa Bäkkärille. Itse suuntasin puolivastentahtoisesti Bäkkärille. Siellä jonkun aikaa istuskeltuani päätin kadota. Hostellille oli pitkä matka, mutta kun pääsin perille, uni tuli välittömästi... Zzz
:: DAY 2 ::
Lauantaina heräsin jo ennen puolta päivää. Aamupalan jälkeen kävin suihkussa ja aloin valmistautua. Minun oli oltava Gloriassa klo 18:15, New Generation Superstarsin Meet & Greet ja soundcheck. Eipä juuri mitään erikoista, koska olen ollut samassa "tilanteessa" aiempinakin vuosina. Silti aina mukava nähdä heitä ja jutella heidän kanssaan ilman ylimääräistä hälinää :)
Jäin sisään kun soundcheck päättyi. NGS oli illan ensimmäinen bändi. Odottelin jo hädissäni Iraa, koska hän on ollut aina kanssani New Generation Superstarsin keikalla.
Keikka oli erilaisempi kuin aiemmat NGS:n Trash Fest-keikat. Sanoin AJ:lle jälkikäteen, että he olivat rauhallisempia. Voi osittain johtua siitä, että aiemmat Festit olen ollut aika päissäni.
Lord Of The Lostia en katsonut lainkaan. Muistan aulasta kuulleeni heidän soittavan Backstreet Boysin Everybody:n.
Private Line oli heidän jälkeen. Pidän kahdesta ensimmäisestä levystä (21st Century Pirates & Evel Knievel Factor) mutta nyt bändi on kuivunut kasaan.
Suurin osa yleisöstä oli tullut katsomaan ruotsalaista Deathstarsia. Itse odottelin NGS:n jälkeen kärsimättömänä All Starseja. Soittivat nämä kappaleet:
- The Cult - Lil' Devil
- Mötley Crüe - Kickstart My Heart
- AC/DC - Whole Lotta Rosie
- Johnny Cash - Hurt
- Velvet Revolver - Slither
- Marilyn Manson - The Beautiful People
Johnny Cashin kappaleen aikana aloin itkeä, niinkuin aiempinakin vuosina All Starsien aikaan. Viime kerralla se tapahtui vasta All Starsien jälkeen. hihi.. Sucha crybaby. :P
 |
| Acey Slade |
 |
| "Christel" |
 |
| Johnny Lee Michaels sang "Hurt" |
♥ SEE YOU ALL AGAIN NEXT YEAR ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
