Kaksiviikkoinen "lack-of-postaus" on ohitse. On ollut hirveästi tekemistä ja säätämistä. Toissaviikolla sain tiedon, että pääsin Outokumpuun opiskelemaan. Se oli ainut hakutoiveeni, kun en muualle halunnut. Vaihtoehtona olisi ollut Radio ja TV Tampereen tai Helsingin Amk:ssa, mutta se lopulta jäi pois laskuista Outokummun tutustumiskäynnin ansiosta. :) Olen siis onnellinen kaikin puolin.
Avaan tässä hieman mysteeriboxia, vaikka en yksityiselämästä erityisemmin viitsi puhua (mistähän tässä blogissa sitten kirjoitan. No mutta...). Tiistaina tuli kuukausi siitä kun tapasin erään erityisen mukavan herrasmiehen. Sen jälkeen ollaan tapailtu muutamia kertoja ja nyt olemme yhdessä. Kolmen vuoden taistelun jälkeen löysin rakkauden.
Juhannus oli ja meni mukavasti kotona. Vieläpä selvinpäin. En muista lainkaan missä vietin Juhannuksen viime vuonna. Hmm... Ryyppäsin viimeksi vappuna, jos ei lasketa Kaisaniemen muutamaa senttiä minttuviinaa sekä valkoviinipulloa, jonka join 17 tunnin jonotuksen aikana, tuloksena 0,7% alkoholia veressä.
Mitäs vielä... Joo, ensi keskiviikkona lähden katsomaan yhdessä tulevan kämppikseni kanssa asuntoa Outokummusta, 3h ja tupakeittiö. Mahtavan näköinen ja kokoinen kolmelle ihmiselle. Toivottavasti tärppää. :)
Matkani alkoi keskiviikkona 6.6. Lähdin Kuopiosta päiväsaikaan VR:n bussilla Pieksämäelle, sieltä siirryin junaan. Matka oli pitkä ja raskas. Perillä olin kuuden aikaan illalla. Kesti tuli pyörällä vastaan, kun olin menossa moikkaamaan ihmisiä Kaisaniemeen. Suuri halausjoukko oli heti vastassa kun saavuin paikalle. :)
Siinä tovin istuskeltuani kaveri soitti päässeensä töistä. Kävin heittämässä tavarani kyseisen kaverini luokse. Teimme ruokaa, ja lähdinkin pian takaisin. Jonottaminen oli puoliksi tuskaa, puoliksi mukavaa seuran ansiosta. Pahinta oli kylmyys yöllä vaikka mukana oli vilttejä. En pystynyt nukkumaan lainkaan koko yönä.
Varttia ennen porttien aukeamista sain jonkin asteen paniikkikohtauksen. Ihmiset työntyivät lähemmäs toisiaan ja se luultavasti laukaisi kohtauksen. Kaverini huusivat järjestysmiehiä paikalle ja he päästivät minut sisään. Olin ensimmäinen ensiapupotilas. Koko jonotuksen aikana en ollut syönyt tai juonut kunnolla. Lisäksi aamusta alkoi paistaa aurinko ja sitä jatkui koko päivän. Hirveän heikko olo.
Ensiapumies otti hemoglobiinin, verenpaineen ja vielä puhallutti, mittari näytti 0,7%. Mies antoi vettä ja käski minua juomaan ja syömään säännöllisin väliajoin, ettei kävisi samoin.
Kun olin päässyt pois ensiavusta ja olin näyttänyt lippuni portilla, näin Mimosan kävelevän juuri ohitseni. Huusin ja hän pysähtyi. Hengasin Mimosan ja Johannan kanssa kunnes törmäsin Tiinaan. Siinä sitten odottelimme keikkojen alkavan.
Crashdïet oli ensimmäinen bändi. Tykkään Daven ja Ollin aikaisista biiseistä. En ole juurikaan kuunnellut uutta albumia. Enkä hirveästi tykkää Simonista. No, mutta oli hyvä keikka silti. Voisin ehkä harkita meneväni katsomaan Crashdïetiä uudelleen, mutta sillä ehdolla, että siellä on muitakin bändejä.
Mieleeni jäi hyvin selkeästi Simonin temppu: hänellä oli kädessään kaksi hiuslakkapulloa, sytytti ensin toisen palamaan, sitten toisen ja poltti itseltään housut pois jalasta. HUIPPUA! :D Myöhemmin keikan jälkeen Simon tuli vielä kerran lavalle jalassaan ruotsinlippu-bokserit. Voi elämä.
Simon & kalsarit
Seuraavana vuorossa oli kauan odotettu Hardcore Superstar. Kauhistuin rumpalin partapöheiköstä. Adde näytti ihan jeesukselta.
Kun tuli "Run To Your Mama" biisin vuoro, aloin taas kerran itkemään. :') Viimeksi Pakkahuoneella kävi niin ja sitä ennen Tavastialla. Suuri rakkauteni olisi tavata Vic, koska se saa minut aina itkemään. Tavastialla viime vuoden helmikuussa hän katsoi kyynelsilmiäni ja kappaleen jälkeen pujotti rannekorunsa käteeni <3
Hardcore Superstar: Vic, Martin, Jocke & Adde
Kun HCSS lopetti, ihmiset tunkeutuivat kohti eturiviä. Minua alkoi taas hieman ahdistamaan ja sanoin Tiinalle meneväni hieman kauemmaksi. Reunalta näki ihan yhtä hyvin.
Mötiköiden keikka oli pettymys, vaikka Tommy Leellä olikin hieno 360 astetta pyörivä rumpusetti. Johtui kai osittain sen hetkisestä olotilastani, etten jaksanut oikein fiilistellä. Crashdiet ja Hardcore Superstar veivät mielestäni koko potin.
Keikan jälkeen etsin Jennan käsiini ja lähdimme hetkeksi Bäkkäriin. En jaksanut olla kauaa, koska oli heikko olo. Juuri kun olimme lähdössä, kavereita alkoi tulla sisään.
Huomenta zZZZ
Kello lähestyi puolta päivää kun heräsimme. Aamupalan syötyämme lähdimme bussilla kaverin luota. Minulla oli 6 minuuttia aikaa ostaa lippu ja ehtiä junaan. Niin kävi, etten ehtinyt. Huokaisin helpotuksesta, koska seuraava lähti puolen tunnin päästä. Jyväskylään siis matka... :)
Junamatka meni mukavassa seurassa. Tampereella oli vaihto. Hetki ennen Jämsän pysähdystä eräs nuori pukumies tuli vaunuumme laulamaan: "Mä joka päivä töitä teen...". Hämmentävää.
Viikonloppu olikin yhtä suurta vaaleanpunaista hattarapilveä. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen :)
Kiitos kaikille mahtaville ihmisille seurasta ja huolenpidosta!
Kesäkuu startattiin Reckless Loven keikalla Pieksämäen Savonsolmussa. Lähdimme matkaan Annan, Venlan ja Henrin kanssa illalla kahdeksan aikoihin. Matka tuntui todella pitkältä... Perille saavuimme kymmenen jälkeen. Paula ja Saija saapuivat jonkun ajan päästä luoksemme.
Keikan piti alkaa tietomme mukaan klo 23, mutta odottelimme tunnin pidempään. Vihdoin ja viimein holtittomat apinat kömpivät lavalle ja aloittivat rokkishown. Taas tuli hypittyä ja huudettua kuin viimeistä päivää ja työnnettyä ilkeästi takaa työntäviä humalaisia ihmisiä. Eturivi on siitä huono paikka.
Olin tehnyt Pepelle viimeviikkoisen syntymäpäivän kunniaksi kortin ja perinteitä kunnioittaen ostanut Pepe-lakuja. En saanut mahdollisuutta antaa niitä sille itse, vaan annoin ne Paulalle toimitettavaksi, kun olimme lähdössä. Keikan jälkeen ostin hienon laukun. Olisin halunnut ostaa myös hupparin, mutta se jääköön myöhemmäksi.
Viime viikonloppuna oli siis Venlan ja Henrin ylioppilasjuhlat. Tuli tavattua melkoinen määrä sukulaisia, myös ruokaa tuli syötyä paljon. Hyvää oli :) Sunnuntaina Henrin juhlien jälkeen lähdin Jyväskylään. Ilta meni liian nopeasti ihanassa seurassa. Lähdin Jyväskylästä kotiin vasta myöhään yöllä.
:: Helsinkiin ::
Fiilistelin uutta Jettblackia ja yritän valmistautua Helsingin reissuun. Huomenna olisi lähtö joskus iltapäivästä. Torstaina on suurtakin suurempi Mötley Crüen keikka. En ole koskaan aiemmin käynyt isossa konsertissa. Tässä esimakua tulevasta:
Pitäkää ihmiset toisistanne huoli isossa tapahtumassa! :)
