Rock on Hellcity

Matkani alkoi keskiviikkona 6.6. Lähdin Kuopiosta päiväsaikaan VR:n bussilla Pieksämäelle, sieltä siirryin junaan. Matka oli pitkä ja raskas. Perillä olin kuuden aikaan illalla. Kesti tuli pyörällä vastaan, kun olin menossa moikkaamaan ihmisiä Kaisaniemeen. Suuri halausjoukko oli heti vastassa kun saavuin paikalle. :)

Siinä tovin istuskeltuani kaveri soitti päässeensä töistä. Kävin heittämässä tavarani kyseisen kaverini luokse. Teimme ruokaa, ja lähdinkin pian takaisin. Jonottaminen oli puoliksi tuskaa, puoliksi mukavaa seuran ansiosta. Pahinta oli kylmyys yöllä vaikka mukana oli vilttejä. En pystynyt nukkumaan lainkaan koko yönä.

Varttia ennen porttien aukeamista sain jonkin asteen paniikkikohtauksen. Ihmiset työntyivät lähemmäs toisiaan ja se luultavasti laukaisi kohtauksen. Kaverini huusivat järjestysmiehiä paikalle ja he päästivät minut sisään. Olin ensimmäinen ensiapupotilas. Koko jonotuksen aikana en ollut syönyt tai juonut kunnolla. Lisäksi aamusta alkoi paistaa aurinko ja sitä jatkui koko päivän. Hirveän heikko olo.

Ensiapumies otti hemoglobiinin, verenpaineen ja vielä puhallutti, mittari näytti 0,7%. Mies antoi vettä ja käski minua juomaan ja syömään säännöllisin väliajoin, ettei kävisi samoin.

Kun olin päässyt pois ensiavusta ja olin näyttänyt lippuni portilla, näin Mimosan kävelevän juuri ohitseni. Huusin ja hän pysähtyi. Hengasin Mimosan ja Johannan kanssa kunnes törmäsin Tiinaan. Siinä sitten odottelimme keikkojen alkavan.

Crashdïet oli ensimmäinen bändi. Tykkään Daven ja Ollin aikaisista biiseistä. En ole juurikaan kuunnellut uutta albumia. Enkä hirveästi tykkää Simonista. No, mutta oli hyvä keikka silti. Voisin ehkä harkita meneväni katsomaan Crashdïetiä uudelleen, mutta sillä ehdolla, että siellä on muitakin bändejä.

Mieleeni jäi hyvin selkeästi Simonin temppu: hänellä oli kädessään kaksi hiuslakkapulloa, sytytti ensin toisen palamaan, sitten toisen ja poltti itseltään housut pois jalasta. HUIPPUA! :D Myöhemmin keikan jälkeen Simon tuli vielä kerran lavalle jalassaan ruotsinlippu-bokserit. Voi elämä.

Simon & kalsarit

Seuraavana vuorossa oli kauan odotettu Hardcore Superstar. Kauhistuin rumpalin partapöheiköstä. Adde näytti ihan jeesukselta.

Kun tuli "Run To Your Mama" biisin vuoro, aloin taas kerran itkemään. :') Viimeksi Pakkahuoneella kävi niin ja sitä ennen Tavastialla. Suuri rakkauteni olisi tavata Vic, koska se saa minut aina itkemään. Tavastialla viime vuoden helmikuussa hän katsoi kyynelsilmiäni ja kappaleen jälkeen pujotti rannekorunsa käteeni <3

Hardcore Superstar: Vic, Martin, Jocke & Adde

Kun HCSS lopetti, ihmiset tunkeutuivat kohti eturiviä. Minua alkoi taas hieman ahdistamaan ja sanoin Tiinalle meneväni hieman kauemmaksi. Reunalta näki ihan yhtä hyvin.

Mötiköiden keikka oli pettymys, vaikka Tommy Leellä olikin hieno 360 astetta pyörivä rumpusetti. Johtui kai osittain sen hetkisestä olotilastani, etten jaksanut oikein fiilistellä. Crashdiet ja Hardcore Superstar veivät mielestäni koko potin.

Keikan jälkeen etsin Jennan käsiini ja lähdimme hetkeksi Bäkkäriin. En jaksanut olla kauaa, koska oli heikko olo. Juuri kun olimme lähdössä, kavereita alkoi tulla sisään.

Huomenta zZZZ

Kello lähestyi puolta päivää kun heräsimme. Aamupalan syötyämme lähdimme bussilla kaverin luota. Minulla oli 6 minuuttia aikaa ostaa lippu ja ehtiä junaan. Niin kävi, etten ehtinyt. Huokaisin helpotuksesta, koska seuraava lähti puolen tunnin päästä. Jyväskylään siis matka... :)

Junamatka meni mukavassa seurassa. Tampereella oli vaihto. Hetki ennen Jämsän pysähdystä eräs nuori pukumies tuli vaunuumme laulamaan: "Mä joka päivä töitä teen...". Hämmentävää.

Viikonloppu olikin yhtä suurta vaaleanpunaista hattarapilveä. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen :)

Kiitos kaikille mahtaville ihmisille seurasta ja huolenpidosta!