22.11. Suolahti-Jyväskylä-Tampere
Matka alkoi jo tiistaina. Lähdin opistolta aikaisemmin, että ehdin Tampereelle menevään junaan. Illalla kävimme hieman Hällässä lauleskelemassa. Olin yötä Mimosan luona.
23.11. Pirkkalan lentoasema, Tampere
Lento lähti 15-20 minuuttia myöhässä. Se ei onneksi vaikuttanut meidän aikatauluun juurikaan. Lentokoneessa asetuimme hyville paikoille. Lento meni nopeasti Steel Pantheria kuunnellessa.
Päästyämme Stanstedin lentokentälle olimme EasyJetin bussin kohti Lontoon keskustaa. Päätepysäkki oli Baker Streetilla. Kadun toisella puolella näkyi The Beatles -kauppa.
Hotellin metsästäminen oli kamalaa. Vastaanottopiste oli eri rakennuksessa, mutta onneksi kävelymatkan päässä hotellista. Hotellin nimi oli Phoenix Heights Bridge Street.
Huoneisto oli 9. kerroksessa. Siihen sisältyi 2 makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kylpyhuone kylpyammeella. Mikään ei voittanut näköalaa parvekkeelta. Tien toisella puolella Hilton Hotel.
24.11. Turistilointia
Seuraavana päivänä päätimme katsella nähtävyyksiä.
Trafalgar Squarella ihmiset halusi ottaa kuvia meistä.
- Piccadilly Circus
WKD Original Vodka Blue oli hyvää!!!!! Vähän kuin Smirnoff Ice mutta parempaa.
KFC oli pikaruokaravintola, jossa herkuttelimme ison purkillisen friteerattuja kananpaloja, ranskalaisia, maissia, 2 litran pullo coca-colaa ja jotain tuoretta salaattia.
Itsepalvelukassat olivat hämmentäviä, mutta loppujen lopuksi yllättävän helppokäyttöisiä.
25.11. Lisää turistilointia & shopping
”Merirosvolaiva”
Sama homma oli The London
Olisin halunnut käydä Electric Ballroomissa. Electric Ballroom on ollut olemassa vuodesta 1938. Joka kuun ensimmäisenä perjantaina järjestettävä Inferno klubi on kahdessa eri kerroksessa. Toinen puoli on sekoitus goottia, darkwarea, goottirockia, electro-industrialia, toinen kerros taas on omistettu klassiselle rokille ja metallille.
Törmättiin käytettyjen levyjen kauppaan. Löysin sieltä The Wildheartsin promolevyn.
Tapasimme Piccadillyssa Astridin & hänen kaverinsa Dianan. He olivat tulleet Itävallasta. Lähdimme kaljalle. Yritimme löytää Sohosta sopivaa pubia, johon mahtuisimme. Kaikki olivat täynnä. Löysimme kuitenkin jonkun baarin, tilasimme juomat ja menimme istumaan terassille. Maistoin inkivääriolutta. Hyvää :)
“Grocery Stories” by Diana
Illan päätteeksi kävimme vielä King’s Crossin asemalla. Harry Potter elokuvasta tuttu "Platform 9 ¾" oli pettymys.
26.11. Hail to the Merry Metal!
Kello soi 9.30. Tarkoitus oli tavata Astrid & Diana klo 12.00 Green Parkin Hard Rock Café:ssa. King's Crossilla oli sattunut jokin onnettomuus ja asema suljettiin. Jouduin odottelemaan tyttölöitä jonkin aikaa. Loppujen lopuksi he ottivat taksin ja kävelin Green Parkin asemalta HRC:n. Turistirysä oli sekin. HRC:n alakerta oli kiinni. En tajunnut, että sinne pääsee 20 minuutin välein. Ostin kuitenkin shopista "Backstage"-passin ;)
Päätimme HRC:n jälkeen lähteä pikapikaa Islingtoniin ja keikkapaikalle O2 Academyyn (eri kuin O2 areena). Ostettiin juomaa ja syömistä Sainsbury’sta ja menimme jonottamaan noin klo 14 aikaan. Ihmisiä oli ennen meitä n. 6.
Ennen kun kävin ottamassa kuvan keikkaseinästä, eräs paikallinen teinipoika kysyi minulta liukuportaissa: ”Are you a punk?”, katsoin poikaa hämmästyneenä ja sanoin: "No". :D
Muutama tunti jonotettuamme ihmisiä oli kertynyt jo melkoinen määrä :)
Pääsimme sisään klo 19 aikoihin. Takit narikkaan heitettyämme juoksimme suoraan yläkertaan ja saliin. Parhaat paikat. Matkaseuralaiseni Henri & Venla asettuivat vasempaan reunaan Jallen eteen ja minulla oli paikka lempikitaristini Pepen edestä. ;)
Lämppärinä toiminut The Dirty Youth oli hyvä, vaikkei yleisö ollut kovin innostunut. He soittivat n. puolituntisen setin. Bändin laulaja Danni Monroe on älyttömän kaunis.
Reckless Loven Lontoon keikka oli kaikista näkemästäni 50:stä keikasta parhaimpia. En tiedä johtuiko se ihmisistä, kaupungista vai keikkapaikasta. Tunnelma ei hirveästi eronnut Suomalaisista baarikeikoista. Katselin ihmisten haltioituneita ilmeitä seuratessaan Reckless Loven energistä lavatykitystä. Yleisöstä lähti ihan tajuton meteli. Kaikki huusivat ja kiljuivat. Minä hikoilin kuin pieni sika. Järjestysmiehet jakoivat vettä eturivin ihmisille.
Dirty Dreams omistettiin puumanaisille.
Olli spiikkaa seuraavan biisin: "Who knows the title of that song...? Who knows it...? What's that?". Olli ojentaa mikin minulle ja huudan kovaan ääneen: ”ROMANCE!!!”
Karjuntani päätyi myös videolle:
Encore oli seuraavanlainen: Switchblade Baby, Beautiful Bomb & One More Time.
Ennen koko Lontoon reissua sovimme Facebookissa Jettblackin basistin Tom Wrightin kanssa, että hän tuo bändin uuden paidan minulle :)
Ja niin Reckless Loven keikan jälkeen näin Tomin keskellä tanssilattiaa. Mies tunnisti minut, vaikka emme ole koskaan aiemmin tavanneet. Piteli paitaa kädessään. Olin onnesta soikeana ;D Tom pyyteli anteeksi, että hänen bänditoverinsa oli ottanut vääränkokoisen paidan mukaansa. Puin paidan päälleni ja se sopi täydellisesti. Englantilainen S-koko. Tiedustelin muita bändin jäseniä ja Tom sanoi Willin olevan paikalla.
Pian järjestysmiehet alkoivat ajaa jengiä alakertaan. Ostettuani Reckless Loven uuden uutukaisen paidan ja juteltuani hieman Dirty Youthin laulajan kanssa, lähdimme narikalle. Alakerrassa kiitin vielä Tomia paidasta ja mies lupasi, että Jettblack tulee Suomeen kun seuraava albumi julkaistaan. Parempi pitää lupauksensa ;)
Takit otettuamme menimme ulos odottelemaan Reckless Loven poikia. Ihmisen alkoivat hajaantua omille teilleen. Tunti odoteltuamme Hessu tulee hetkeksi ulos. Ennen keikkaa edessämme jonottaneet miehet pyysivät Hessulta nimmarit ja ottivat yhteiskuvat. "Ette pääse meistä eroon ulkomaillakaan", sanoi Venla. :)
27.11. Viimeinen päivä
Herättiin, yritettiin löytää paikka josta saa perinteistä englantilaista aamiaista mutta aamiainen päättyi viimeistään klo 12.
Kävelimme monta korttelia meinasi jo usko loppua kunnes löysimme sopivan hintaisen paikan. Kommenttini Fish & Chipseistä: Mautonta.
Menimme tunniksi vielä Piccadillyyn datailemaan ja löysin Claire'sta tähtikorvakorut.
Käytiin Subway ravintolassa. Chicken Teriyaki oli paljon parempaa kuin Suomessa. Paahdin ei tosin toiminut vaan patongit lämmitettiin mikrossa. Leivät jäivät pehmeiksi. Pieni miinus siitä.
Taisi olla kello 8 illalla kun lähdimme Baker Streetille ja etsimään bussipysäkkiä, jonka kautta pääsisimme takaisin Standstedin lentokentälle. Eräältä kadunlakaisijalta kysyttiin ja hän osasikin hyvin neuvoa. Ei tarvinnut pysäkillä kauan aikaa odotella kun pieni bussimme jo tulikin. Tunti ajeltiin ja kentällä etsimme istumapaikan, jossa voisimme viettää yömme.
28.11. Paluu arkeen
Perinteinen englantilainen aamiainen lentokentällä – en tykännyt pavuista enkä makkarasta. Toast oli kuivaa. Munakas ja pekoni olivat ihan ok.
Kentällä oli epämukava nukkua. Puin päälleni 8 paitaa kun oli niin kylmä. Oikeastaan yritin vain saada lisätilaa reppuuni, koska matkatuliaisia oli niin paljon.
Lento oli ajoissa. Ennen koneen nousua pennut kitisivät takana, olisi tehnyt mieli ampua pää irti. Paluumatka meni lähinnä nukkuessa. Suomeen tullessa oli kylmä ja lumi hämmensi minut kokonaan.
Ikävöin Starbucksia, Camden Townia, itsepalvelukassoja ja kohteliaita ihmisiä. Niin ja metroilla oli yllättävän helppo kulkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei sinä anonyymi, jätäthän nimimerkkisi viestikenttään.
Ei asiatonta kirjoittelua, kiitos!
Hey anonymous, use a nickname, please.
No irrelevant comments.