Toissaviikolla suuntasin siis Joensuuhun. Keskiviikkona alkoi hommat Ilosaarirockin festarialueella. Ohjelmassa oli mm. tekniikan rakentamista Tähtiteltalla. Siinä menikin seuraavat pari päivää. Perjantaina suuntasimme päälavalle. Vetelimme sähköjä sun muita juttuja... Se siitä rakentelusta.
Festariviikonloppu meni alueella pyöriessä ja metsästäessä kavereita. Lauantaina Jennan kanssa katsoimme mm. Haloo Helsinki! bändin keikan.
Sunnuntaina rentouduin yksin luokkakaverin luona, kun muut lähtivät festaroimaan. Viikonlopun ainut näkemisen arvoinen bändi oli Michael Monroe. Lähdin kämpiltä viiden aikoihin, jotta saisin hyvät paikat päälavan edestä. Alueelle päästessäni näin kaverini Marjutin eturivin tuntumassa sekä muita tuttuja naamoja. Ihanaa, ettei tarvinnut yksin heilua keikalla.
Monroe aloitti kuudelta. Yleisöä oli satoja, vaikka en nähnytkään taakseni. Hyvä meno. Aurinko paistoi, ihmiset hymyilivät ja tanssivat. Kosketin Mikea! Se oli hienoa :D Pelkästään bändin lavaolemus laukaisi kauan kaivatun festarifiilikseni.
Purku alkoi heti sunnuntaina viimeisen artistin (Sigur Ros) lopetettua Tähtiteltalla. Heivasimme Sigur Rosin kamat heidän autoonsa. Bändin tekninen henkilökunta oli erittäin kansainvälistä; Irlanti, Islanti, Saksa... Purku kesti aamuun asti, tulipahan sekin koettua. Ehkä ensi vuonna uudestaan.
Translation:
Last monday I got back from Joensuu where I was helping the technicians to build Ilosaarirock 2013 -festival. It was hard but worth it after all. I might go there again next year. :)
PS: I saw Michael Monroe live for the first time. I'd say he's the best live act in the whole wide world. During the weekend I didn't have the certain "festival mood" but when I saw Mike Monroe, some sort of energy wave went thought me. Awesome feeling.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei sinä anonyymi, jätäthän nimimerkkisi viestikenttään.
Ei asiatonta kirjoittelua, kiitos!
Hey anonymous, use a nickname, please.
No irrelevant comments.